Kirjoittaja: Helene Santala
[In English below]
Suoritin alkukesällä 2025 harjoittelujakson ulkomailla osana sosiaalityön maisteriopintojani. Työharjoittelupaikka löytyi yllättäen Sloveniasta, järjestöstä nimeltä Moja Mavrica. Kyseessä on kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään osallistavaa ja turvallista yhteisöä keskittyen työhön seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kanssa. Aktiviteetteja suunniteltiin moniammatillisen tiimin voimin yhdessä nuorten kanssa. Asiakastyön lisäksi järjestö toteuttaa muun muassa rakenteellista sosiaalityötä, koulutusta ja tutkimusta. Työtehtäväni järjestössä olivat monimuotoisia ja sisälsivät muun muassa erilaisten aktiviteettien suunnittelua ja järjestämistä, sekä queer-ihmisten turvallisuuden ja väkivallan kokemuksiin liittyvien tutkimushaastatteluiden toteuttamista ja tutkimusraportin kirjoittamista.
Vuorten suojassa sykkivän Ljubljanan vihreys ihastutti ensi hetkestä. Kaupungin keskusta on kietoutunut osaksi luontoa, eläen ja muuttuen sen mukana. Ydinkeskusta on rauhoitettu jalankulkijoille, joita Ljubljanica-joki ja yli 200 vuotta vanha Tivoli-puisto kutsuivat hengähtämään puiden varjoon arjen kiireiden keskellä. Kirsikkapuut kukkivat, muratit tapetoivat rakennusten ja puiden pinnat, nurmikko ja kasvit saivat monin paikoin kasvaa villinä ja vapaana kaupungissa.
Sain suunnitella työtehtäviäni osittain omien mielenkiintojeni mukaan, jonka vuoksi ekososiaaliset näkökulmat olivat suuressa roolissa koko harjoittelun ajan. Olen kiinnostunut sosiaalityön suhteesta luontoon ja yhtenä tavoitteena harjoittelulleni olikin päästä toteuttamaan ekososiaalista sosiaalityötä käytännössä. Suunnittelin ja järjestin muun muassa ekososiaalisen sosiaalityön työpajan ja aiheeseen liittyvän lukupiirin, sekä erilaisia matalan kynnyksen aktiviteetteja. Aktiviteetit sisälsivät luonnossa liikkumista, katuaktivismia ja Jane`s Walk -kävelykierroksen, jonka aikana keskusteltiin ekologisesta kriisistä, ilmastoahdistuksesta ja tavoista pienentää henkilökohtaista ympäristöjalanjälkeä arjessa. Teimme myös useita haastatteluita paikallisten ympäristö-, ihmis- ja eläinoikeustoimijoiden kanssa tiedon lisäämiseksi aiheesta.
Luonnonympäristön ja vihreän kaupungin hyödyntäminen toiminnassa oli huhti-kesäkuun lämpimässä, vaikka paikoin sateisessa Ljubljanassa vaivatonta. Luonnon hyödyntäminen oman terveyden edistämiseksi onkin meille monelle tuttua, mutta kuinka tietoisia todella olemme riippuvuudestamme luontoon ja sen hyvinvointiin? Ekologiset kriisit, kuten ilmastonmuutos, lajien sukupuutto ja luontokato vaikuttavat eri yhteisöihin eri tavoilla. Ympäristön muutokset vaikuttavat jo nyt miljooniin valmiiksi heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Marginalisoidut ryhmät, alkuperäiskansat, pienituloiset perheet ja globaalissa etelässä asuvat ihmiset kärsivät esimerkiksi saastuneista ympäristöistä, äärimmäisistä sääolosuhteista, sekä ruoka- ja vesipulasta. Kuivuus, tulvat, hirmumyrskyt ja merenpinnan nousu, sekä heikkeneviin elinoloihin ja toimeentuloon linkittyvät konfliktit pakottavat yhä useampia ihmisiä myös jättämään kotinsa. Siirtyminen alueelta toiselle altistaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hyväksikäytölle ja kasvattaa humanitaarisen avun tarvetta esimerkiksi pakolaisleireillä. Pakkomuutto altistaa monille haavoittuvuuden ja turvattomuuden muodoille, mukaan lukien sukupuoleen perustuvan väkivallan kokemuksille.
Suomessakaan ei olla suojassa ekologisten kriisien vaikutuksilta. Itämeri lämpenee ja rehevöityy, lumen määrä vähenee, hellejaksot lisääntyvät ja eri eläin- ja kasvilajien tilanne vaikeutuu. Myös slovenialaiset ovat kärsineet ilmastonmuutoksesta. Kesäisin kaupunkien keskustat muuttuvat sietämättömän kuumiksi yhä useammin ja pidemmäksi aikaa, ja kaksi vuotta sitten Sloveniassa kohdattiin pahimmat tulvat vuosikymmeniin. Vuoden 2023 rankkasateiden aiheuttamien tulvien on kuvattu olleen pahin luonnonkatastrofi, joka maassa on kohdattu. Tulvat johtivat seitsemän ihmisen kuolemaan ja aiheuttivat miljardien eurojen kustannukset koko yhteiskunnalle. Yli 8 000 ihmistä jouduttiin evakuoimaan ja valtava määrä ihmisiä menetti hetkessä kaiken omaisuutensa. Paikalliset sosiaalityöntekijät kertoivat, etteivät he olleet varautuneet kriiseihin, jossa tuhannet ihmiset ovat äkillisesti kiireellisen avun tarpeessa ja jossa työn tekemisen edellytykset ovat vaikeutuneet huomattavasti. Ihmiset olivat vailla perustarpeita, kuten majoitusta, ruokaa ja sähköä, jonka lisäksi sosiaalityöntekijät pyrkivät tarjoamaan psykososiaalista tukea valtavan yhteisöllisen kriisin keskellä. Tuhojen raivaaminen vaati tuhansien vapaaehtoisten solidaarisuutta ja 14. elokuuta onkin maassa julistettu solidaarisuuden päiväksi.
Ekososiaalinen sosiaalityö sisältää ymmärryksen ihmisestä osana luontoa, yhdistäen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden. Sillä on lisäksi kriittinen näkökulma kapitalistiseen talousjärjestelmäämme. Valitettavasti suomalaisen sosiaalityön tehtävän kapea-alainen ymmärtäminen estää ekososiaalisten käytäntöjen kehittymistä sosiaalityössä. Ihmisten ja koko planeetan hyvinvoinnin edistäminen vaatii kokonaisvaltaista muutosta, jonka tulisi tapahtua eri tasoilla, niin henkilökohtaisella ja yhteisöllisellä, kuin rakenteellisella ja poliittisella tasolla.
Ajattelen, että sosiaalityössä ja yleisemmin yhteiskunnassa tulisi pohtia kriittisesti erityisesti omaa osaamme jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen perustuvassa järjestelmässä. Sosiaalityössä pyritään edistämään yksilöiden ja perheiden hyvinvointia, osallisuutta ja toimijuutta. On kuitenkin tarpeen pohtia millaista toimijuutta haluamme edistää ja itse toteuttaa? Kuinka voimme sosiaalityössä esimerkiksi tukea yhä monimuotoisempia tapoja osallistua yhteiskuntaan esimerkiksi vastuullisen kansalaistoiminnan tai poliittisen vaikuttamisen kautta? Kuinka voimme tarkastella oman toimintamme kestävyyttä ja eettisyyttä koko maapallon kannalta? Ennen kuin alamme pohtimaan asiakkaidemme mahdollisuuksia kierrättää, näen ensisijaisen tärkeänä reflektoida omia tapojamme elää ja kuluttaa. Sosiaalityöntekijät ovat usein keskiluokkaisia, valkoihoisia naisia, joilla on monia eri etuoikeuksia ja mahdollisuuksia pienentää henkilökohtaista ympäristöjalanjälkeään. Mikäli haluamme edistää oikeudenmukaisuutta ja osoittaa solidaarisuutta heille, jotka kärsivät ekologisista kriiseistä eniten, meidän on aika siirtyä kohti kestävämpää, hitaampaa elämää.
Harjoittelujakso Moja Mavricassa ja ekososiaalisen sosiaalityön parissa osoitti konkreettisella tavalla sen, että nuoret ovat kiinnostuneita ympäristöstä, luonnon tilasta ja tulevaisuudestaan. He pohtivat mahdollisuuksiaan perustaa perhe, luoda uraa tai ylipäätään pärjätä. Ilmastoahdistus on todellista, ja nuoret vaativat konkreettisia toimia. Jakso osoitti myös sen, että vaikka ilmastonmuutoksen vaikutuksista olisi maksettu jo valtava inhimillinen ja taloudellinen hinta, sosiaalityö ei ole ottanut asiakseen vahvistaa osaamistaan ekologisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja elämän suojelemiseksi. Sosiaalityöntekijöitä koulutetaan hyvinvointialueilla säännöllisesti ajankohtaisiin ilmiöihin liittyen. Milloin hyvinvointialueet heräävät siihen, että meidän tulisi lisätä tietämystämme ympäristökriisistä ja sen vaikutuksista haavoittuviin ryhmiin? Milloin aloitamme yhteistyön paikallisten toimijoiden ja asukkaiden kanssa kestävän yhteisöllisen toiminnan luomiseksi ja varautumissuunnitelmien tekemiseksi? Meidän on luotava paikallisia sosiaalityöntekijöiden verkostoja, jotka innovoivat ekososiaalisia käytäntöjä samalla ulottaen rihmastonsa kansallisesti ja globaalisti. Ekologinen kriisi ihmisoikeuskysymyksenä tulee huomioida kaikessa toiminnassa sosiaalityön kentällä. On ekososiaalisen sosiaalityön aika.
Olen kiitollinen Moja Mavrican lämpimälle, ammattitaitoiselle ja avoimelle yhteisölle, jossa sain mahdollisuuden toteuttaa omien kiinnostusteni ja arvojeni mukaista sosiaalityötä, luoda uutta, oppia ja kehittyä.
IN ENGLISH
Social Work Internship in Ljubljana: Eco-Social Practices in a Green City
In early summer 2025, I completed a social work internship abroad as part of my master’s studies in Social Work. Quite unexpectedly, I found a placement in Slovenia, at an organization called Moja Mavrica. Moja Mavrica is a civil society organization that aims to promote an inclusive and safe community, focusing on work with young people belonging to sexual and gender minorities. Activities were planned collaboratively by a multidisciplinary team and the participants. In addition to client work, the organization also engages in structural social work, education, and research. My tasks were diverse and included, among other things, planning and organizing various activities, conducting research interviews on the experiences of safety and violence among queer people, and writing a research report.
The lush greenery of Ljubljana, nestled beneath the mountains, captivated me from the very first moment. The city center blends seamlessly with nature, living and changing alongside it. The core of the city is reserved for pedestrians, who are invited by the Ljubljanica River and the over 200-year-old Tivoli Park to pause in the shade of trees amidst the rush of daily life. Cherry trees were in bloom, ivy covered the walls of buildings and tree trunks, and lawns and plants were allowed to grow freely and wildly throughout the city.
I was able to design my work tasks partly according to my own interests, which meant that eco-social perspectives played a central role throughout the internship. I am interested in the relationship between social work and nature, and one of my main goals was to put eco-social social work into practice. I planned and organized an eco-social social work workshop and a reading circle on the topic, as well as various low-threshold activities. These included outdoor excursions, street activism, and a Jane’s Walk guided tour during which we discussed the ecological crisis, climate anxiety, and ways to reduce our personal environmental footprint in everyday life. We also conducted several interviews with local environmental, human rights, and animal rights activists to deepen our understanding and share information on the topic.
Taking advantage of the natural environment and the green city in our work was easy in Ljubljana’s warm, though occasionally rainy, spring and early summer. Using nature to promote one’s well-being is familiar to many of us, but how aware are we really of our dependence on nature and its health? Ecological crises such as climate change, species extinction, and biodiversity loss affect different communities in different ways. Environmental changes are already impacting millions of people who are in vulnerable positions. Marginalized groups, indigenous peoples, low-income families, and people living in the Global South suffer from polluted environments, extreme weather conditions, and food and water shortages. Droughts, floods, hurricanes, rising sea levels, and conflicts linked to deteriorating living conditions and livelihoods are forcing increasing numbers of people to leave their homes. Such displacement exposes people to exploitation and increases the need for humanitarian aid, for example in refugee camps. Forced migration also exposes individuals to various forms of vulnerability and insecurity, including experiences of gender-based violence.
Even Finland is not immune to the effects of ecological crises. The Baltic Sea is warming and becoming more eutrophic, snowfall is decreasing, heatwaves are becoming more frequent, and the situation of many plant and animal species is deteriorating. Slovenians, too, have suffered from climate change. During the summer months, city centers have become unbearably hot more often and for longer periods of time, and two years ago Slovenia experienced the worst floods in decades. The floods caused by heavy rains in 2023 have been described as the worst natural disaster the country has ever faced. They led to the deaths of at least seven people and caused billions of euros in damage across society. More than 8,000 people had to be evacuated, and people lost all their belongings in an instant. Local social workers said that they were unprepared for a crisis in which thousands of people were suddenly in urgent need of assistance and where working conditions had become extremely difficult. People lacked necessities such as shelter, food, and electricity, and social workers also tried to provide psychosocial support amidst a massive collective crisis. Clearing the destruction required the solidarity of thousands of volunteers, and August 14 has since been declared a day of solidarity in the country.
Eco-social social work includes an understanding of humans as part of nature, combining ecological, social, and economic justice. It also carries a critical stance toward our capitalist economic system. Unfortunately, the narrow understanding of the role of social work in Finland prevents the development of eco-social practices within the field. Promoting the well-being of both people and the planet requires a holistic transformation that must occur on multiple levels, from personal and community to structural and political.
I believe that within social work, and society more broadly, we need to critically reflect on our own participation in a system based on endless growth and consumption. Social work aims to promote the well-being, participation, and agency of individuals and families. However, we must ask: what kind of agency do we want to promote and embody ourselves? How can we, through social work, support more diverse forms of social participation, such as responsible civic engagement or political advocacy? How can we examine the sustainability and ethics of our own practices from a planetary perspective? Before we begin advising our clients on recycling, I believe it is essential to first reflect on our own ways of living and consuming. Social workers are often middle-class white women with multiple privileges and opportunities to reduce their personal environmental footprint. If we truly want to promote justice and show solidarity with those most affected by ecological crises, it is time for us to move toward more sustainable and slower ways of living.
My internship in Moja Mavrica and eco-social practices demonstrated in a tangible way that young people are deeply concerned about the environment, the state of nature, and their own future. They question their possibilities to start a family, build a career, or even simply survive. Climate anxiety is real, and young people demand concrete action. The experience also revealed that despite the enormous human and financial toll of climate change, social work has yet to commit to strengthening its capacity to promote ecological justice and the protection of life. Social workers are regularly trained in current issues, but when will we realize that we must expand our understanding of environmental crises and their impacts on vulnerable groups? When will we begin working with local actors and residents to create sustainable community-based initiatives and preparedness plans? We must build local networks of social workers who innovate eco-social practices while extending their connections nationally and globally. Recognizing the ecological crisis as a human rights issue must become integral to all areas of social work practice. The time for eco-social social work is now.
I am deeply grateful to the warm, professional, and open community of Moja Mavrica, where I was given the opportunity to engage in social work aligned with my interests and values, to create new ideas, to learn and grow.