harjoittelu

28.2.202218.10.2022

Yechuyechu – Haikatai!

Terveisiä Mwanzan auringon alta! Kaksi viikkoa on nyt tulossa täyteen Tansaniassa. Mitä kaikkea olemme ehtineet tehdä näiden kahden viikon aikana?

Aloitimme harjoittelun yhdessä Ni Hekima Pekee-järjestössä, jossa monet opiskelijat ovatkin suorittaneet sosiaalityön harjoittelun. Ni Hekima Pekeen toiminnasta ja harjoittelukokemuksista voi lukea tarkemmin Pihlan, Annin sekä Minnan ja Iidan teksteistä. Tiivistettynä järjestö tekee töitä haavoittuvaisessa asemassa olevien tyttöjen, naisten ja perheiden parissa. Järjestön visio on luoda Mwanzassa sellaista yhteiskuntaa, jossa tyttöjen ja naisten oikeudet toteutuisivat paremmin ja heidän oma äänensä tulisi enemmän kuuluviin niin globaalisti kuin paikallisella tasolla. Tavoitteena on ehkäistä nuorten tyttöjen teiniraskauksia, koulupudokkaaksi joutumista sekä yhteiskunnasta syrjäytymistä. Muita tavoitteita ovat voimaannuttaa tyttöjä ja naisia sekä vahvistaa teidän kykyään tehdä päätöksiä omaan elämäänsä liittyen.

Käytännössä työmme Ni Hekima Pekeessä pitää ja tulee pitämään sisällään kouluvierailuja Sahwan ja Luchereren kouluissa sekä kotikäyntejä perheisiin. Tulemme tapaamaan molemmissa kouluissa noin 10-14-vuotiaita tyttöjä useita kertoja harjoittelun aikana. Tapaamisilla tulee olemaan aina omat aiheensa, jotka nousevat tyttöjen ajatuksista ja toiveista. Sahwan koulun ensimmäisellä tapaamisilla keräsimme tytöiltä anonyymisti paperinpalat, joihin he kirjoittivat vapaasta omia ajatuksiaan sekä kertoivat haasteista, mihin he toivoisivat meiltä apua.

Monelle tytölle seksuaalinen väkivalta esimerkiksi oman sukulaisen toimesta on arkipäivää, ja tämä teema tulee olemaan yksi niistä aiheista, johon liittyen pyrimme auttamaan tyttöjä ja luomaan muutosta siihen, että tytöt ymmärtäisivät seksuaalisen hyväksikäytön olevan väärin. Myöhemmin kun luottamusta on rakennettu tyttöjen kanssa, tulemme tapaamaan tyttöjä myös erikseen yksitellen ja kysymään heiltä luvan asian puheeksi ottamiselle perheen kanssa. Tämän jälkeen otamme myös tyttöjen vanhemmat mukaan työskentelyyn ja teemme kotikäyntejä. Muut teemat tarkentuvat myöhemmin työskentelyn edetessä. Kouluissa murrosikä, väkivalta, seksi ja ehkäisy sekä naisten ja lasten oikeudet ovat ikään kuin tabuja, eikä niitä käsitellä opettajien toimesta. Lisäksi Ni Hekima Pekeen järjestö keskittyy tukemaan vanhempia edistämällä vanhemmuuden taitoja niin lasten vanhempien kuin koulun opettajien keskuudessa.

8.3.2022 vietettävä kansainvälinen naistenpäivä on ehtinyt myös työllistämään meitä. Edistämme Ni Hekima Pekeen sekä Sahwan koulun osallistumista Mwanzan keskustassa järjestettävään isoon naistenpäivän tapahtumaan, jossa naisten ja lasten oikeudet ovat keskiössä. Budjetointi ja päivän ohjelman suunnittelu ovat seuraavien työviikkojen fokuksena. Lisäksi tulemme suunnittelemaan kouluihin oman pienemmät naistenpäivän tapahtumat.

Matka kodistamme Illemelasta Buhongwaan kestää suuntansa noin tunnin, ja olemme pyrkineet pyhittämään matkat swahilin kielen opiskelulle. Tämä on tuottanut tulosta ja kielitaitomme paranee päivä päivältä. Koemme että työpäivämme alkaa jo bussiin (daladala) hypätessä, sillä kielen oppiminen täällä on tärkeää kommunikoinnin näkökulmasta. Kuulumisten vaihtamiset, ostosten tekemiset torilla (sokoni) sekä hinnoista tinkimiset sujuvat jo mallikkaasti näiden pari viikon jälkeen. Paikallisten ystäviemme avulla olemme päässeet kehittämään hullua street languagea ja naurattamaan käyttämällä sitä niin paikallisten kanssa kuin keskenämme. Kielitaitomme hioutuu yhä paremmaksi, pole pole (slowly slowly). Blogikirjoituksen otsikko liittyy vahvasti street languageen. Yechuyechu – Haikatai on tyypillinen paikallinen tervehdystapa! Elämä täällä on alkanut tuntumaan pikkuhiljaa arjelta Mwanzassa ja tervehdyksetkin pitenevät päivä päivältä. Olemme tykänneet Ilemelasta ja asunnostamme paljon. Pihassa kasvaa omia avokadoja ja limejä. Keskustaan ja kuntosalille matkustaa noin 15 minuutissa.

Entä mitä muuta olemme ehtineet tekemään näiden kahden viikon aikana harjoittelun alkamisen lisäksi? Olemme kierrelleet Mwanzassa mitä upeimmissa näköalapaikoissa. Olemme viettäneet iltoja ja öitä harjoittelemassa paikallisia tanssimooveja. Auringonlaskut Victoriajärven rannoilla ovat upeita. Auringon laskiessa järven valtaavat kalastajamiehet (wavuvi), joiden verkoissa olevat valot valaisevat kauniisti ja luovat taianomaisen tunnelman. Lisäksi olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, ruokakulttuuriin sekä urheiluun kuntosalin ja ryhmäliikunnan muodoissa. Suunnitelmissa on kokeilla muitakin urheilumuotoja, ainakin tennistä, uimista ja tanssituntia. Myös safari Serengetissä kuuluu lähiviikkojen suunnitelmiin. Myös Zanzibar ja paljon muuta on vielä näkemättä. Päivittelemme blogia myöhemmin harjoittelun edetessä.

Terveisiä kaikille Suomeen Mwanzasta ja hyvää alkavaa kevättä 🌷

Toivottavat,
Sonja & Fanni, jotka parhaillaan sosiaalityön opintoihin kuuluvassa harjoittelussa Mwanzassa, Tansaniassa

21.1.202014.4.2020

Miksi sosiaalityön harjoittelu ulkomailla? – Miksipä ei !?

Karolina Asén

Suoritin 3 kuukauden maisterivaiheen sosiaalityön harjoittelun Mwanzassa, Pohjois-Tansaniassa WADADA – Solutions on Gender-based violence -järjestössä keväällä 2019. Harjoittelu oli järjestetty Globaali sosiaalityö ry -järjestön kautta. Wadada on paikallinen yhdistys, joka tekee ennalta ehkäisevää väkivaltatyötä. Kirjoitin järjestön toiminnasta aikaisemmin blogissa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa vinkkejä ja näkökulmia sosiaalityön opiskelijoille, jotka harkitsevat harjoittelua ulkomailla. Kirjoitus on tehty Tansanian kokemusteni perusteella, mutta uskon että jotkut vinkit ja näkökulmat pätevät paljolti myös naapurimaissa.

Kannustan ehdottomasti lähtemään harjoitteluun ulkomaille: samanlaista kokemusta ei voi saada kotimaassa! Lisäksi fakta on se, ettei sosiaalityöntekijän uran alkutaipaleella ole usein mahdollisuuksia lähteä ulkomaille. Siispä jos olet kiinnostunut, niin sanoisin: anna mennä!

Kymmenen vinkkiä sosiaalityön harjoitteluun ulkomailla

Onnea sinulle, olet jo lähempänä huikeaa kokemusta, kun edes harkitset asiaa!

Asenne kohdalleen; uteliaisuus on hyvä alku! Minusta uteliaisuus ihmisiä, kulttuuria ja itselle uutta yhteiskuntaa kohtaan on erittäin hyvä ja tärkeä lähtökohta ulkomaille lähtemiseen. Paljon voi ja kannattaa ehdottomasti lukea ja perehtyä etukäteen, mutta kaikkea ei voi oppia ennen lähtöä. Joten erittäin tärkeä on avoin ja utelias mieli. Paikalliset Tansaniassa ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan, joten ole sinäkin!
Kannattaa opiskella mahdollisimman paljon paikallista kieltä etukäteen, sillä kenttätyö ja arjen asiointi tapahtuu ainakin Tansaniassa enimmäkseen swahiliksi. Ilmainen Duolingo-sovellus on yksi hyvä tapa opiskella kieliä. Kieltä ei opi yhdellä istumalla, joten kieltä kannattaa opiskella vaikka päivittäin. Jotta jaksaisit opiskella kieltä päivittäin, kannattaa asettaa itselleen tarpeeksi matalat tavoitteet, esim. 10 min päivässä. Asettamalla liian korkeat tavoitteet todennäköisemmin luovutat kokonaan sen sijaan että näkisit edes pienen vaivan. Mikäli mahdollista, kannattaa ehdottomasti käydä ihan oikealla kielikurssilla ennen harjoittelua tai sen aikana.
Jos olet vaaleaihoinen, tulet saamaan paljon huomioita missä ikinä liikutkin. “Mzungu” (valkoinen) on sana, jota kuulee yleensä monta kertaa päivässä. Mzungun huutelu saattaa väsyttää etenkin alussa. Huuteluun kuitenkin tottuu, eivätkä paikalliset tarkoita sillä yleensä mitään pahaa. Kun on valkoinen ja keskiluokkaa eikä kuulu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin, on mielestäni ihan tervettä kokea edes joskus olevansa vähemmistön edustaja – vieläpä siten, että muut näkevät sen päällepäin. Sellaista monen arki Suomessakin on.
Jonkinlaisen kulttuurishokin tulet saamaan alussa – ja ehkä myöhemminkin. Se on tavallista ja kuuluu asiaan. “Shokki” kuulostaa ikävältä, mutta se ei ole mitenkään vaarallista tai outoa: opit aivan valtavan paljon itsestäsi ja uudesta kulttuurista tämän “shokin” kautta. Myös palautetta annetaan eri tavalla eri kulttuureissa. Esimerkiksi verrattuna Suomen aika suoraan palautekulttuuriin työ- ja opiskelumaailmassa, Tansaniassa ei ole tavallista antaa palautetta – varsinkaan kielteistä – kasvotusten. Yritä siis olla avoin, äläkä hätäile, jos välillä mietityttää ymmärrätkö asiat tai tilanteet oikein. Aina voi kysyä ja selvittää asiat!
Muista roolisi. Harjoittelijana päätehtäväsi on oppia uutta, eikä parantaa maailmaa. Maailmaa parannat mielestäni parhaiten tässä yhtälössä avoimella mielellä sekä osoittamalla kiinnostusta ja paikallisen kulttuurin kunnioitusta. Ei kannata lähteä sillä asenteella, että tulen korjaamaan asioita nyt muutaman kuukauden työharjoittelun aikana. Se on mahdotonta uudessa yhteiskunnassa, jossa rakenteet, kulttuuri, kieli ja työskentelytavat ovat uusia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi auttaa osaamisellasi ja ideoillasi. Ideat kannattaa esitellä juuri sellaisina: ideoina. Erittäin tärkeää on myös muistaa, kuinka iso etuoikeus on että ylipäänsä voi lähteä ulkomaille suorittamaan sosiaalityön työharjoittelua. Siihen kuuluu myös suuri vastuu, esimerkiksi siitä miten käyttäytyy kunnioittavasti toisessa kulttuurissa, minkälaisia kuvia jakaa somessa tai miten kertoo tapahtumista ja olosuhteista ihmisille täällä kotona!
Maalaisjärjellä pääse pitkälle. Kun selvittää, missä ei kannata liikkua ja mitä kannattaa varoa, on jo aika turvassa. Ei kannata olla naiivi, muttei myöskään vainoharhainen. Rokotusten, malariaestolääkitysten, matkavakuutuksen ym. on oltava kunnossa ennen lähtöä, mutta muuten käsihygienia on tärkein ennaltaehkäisevä tekijä paikan päällä. Pieni terveysstressi kuuluu asiaan kun matkustaa, kunhan et annat sen ottaa liikaa tilaa arjessasi, sillä apua saa tarvittaessa.
Asuminen: Varsinkin jos olet menossa työharjoitteluun yksin, suosittelen että yrität löytää vuokrattavan huoneen lähellä harjoittelupaikkaasi, suhteellinen lähellä keskustaa ja mieluummin jaetun asunnon, jotta saat heti uusia tuttavia. Afrikan itärannikko on päiväntasaajalla, mikä tarkoittaa sitä että noin seitsemän aikaan illalla pimenee nopeasti eikä ole paljon katuvaloja. Ainoastaan ihan ydinkeskustasta löytyy valoa, joten on kätevä asua lähellä kaikkea ettei menee turhan paljon aikaa ja rahaa taksimatkoihin.
SoMe to the rescue! Ennen lähtöä voi Facebookin kautta löytää ”expats-ryhmiä”, mistä saattaa löytää asuntoja ja muutenkin saada tietoa tapahtumista tulevassa kotikaupungissa. Ryhmien nimistä voi kysyä vanhoilta harjoittelijoilta tai GST:n kautta. Ulkomaan harjoittelun jo suorittaneelta henkilöltä voit myös saada muuta timanttista tietoa, joten kannattaa GST:n kautta kysellä keneltä voit saada tietoa sinun tulevasta harjoittelupaikastasi tai kaupungista. Kannattaa myös lukea tieteellisiä artikkeleita tai väitöskirjoja tulevasta harjoitteluaiheesta kohdemaassa ja perehtyä siihen. Mitä enemmän tietää etukäteen, sitä parempi fiilis on lähteä ja sitä paremmin voi ymmärtää eri tilanteita ja toimintatapoja paikan päällä.
Aika: Kolme kuukautta, mikä on tavallinen harjoittelujakson pituus GST:n kautta, on tosi lyhyt aika, eli ota kaikki ilo irti ajasta, opi uutta ja ennen kaikkea nauti! Saatat toki tuntea koti-ikävää ja se on aivan ok, onneksi se menee ohi, ja eihän Suomi mihinkään mene. Paras reseptini koti-ikävälle: hyväksy se, salli itsesi tuntea ikävää ja puhu siitä ystäville paikan päällä tai soita kotiin. Tansanian ja Suomen välillä ei ole aikaeroa joten on helppoa soittaa kotiin vaikka whatsapp-puhelu. Ajalla on lisäksi erilainen merkitys Suomessa kuin Tansaniassa. Olemme Suomessa tottuneita suhteellinen nopeaan, jopa usemmiten stressaavaan elämänrytmiin. Tansaniassa kuitenkin monet asiat vievät eri tavalla aikaa kuin Suomessa, struktuurien tai kulttuurien takia, joten kannattaa valmistautua siihen että usein kokoukset ovat pitkiä ja työaikataulut liukuvia.
Ihmissuhteet ja kohtaamiset ovat A & O. Asia, mitä eniten ihailen tansanialaisessa kulttuurissa on paikallisten uskomaton lämpö ja yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys ovat tärkeitä arvoja tansanialaisessa kulttuurissa. Joten anna ihmissuhteisiin ja kohtaamisiin aikaa ja yritä olla stressaamatta turhista asioista, koska todennäköisesti kukaan muu ei myöskään stressaa niistä liikaa. Sen sijaan keskity oleellisiin asioihin mihin työharjoittelun aikana voit vaikuttaa, ja mistä voit oppia asioita mitä et Suomessa voisi oppia.

Kirjoittaja Karolina Asén suoritti maisterivaiheen sosiaalityön harjoittelunsa WADADA -järjestössä Mwanzassa, Tansaniassa.

7.5.201912.3.2020

Mambo? Lämpimiä terveisiä Mwanzasta!

Karolina Asen

Olen Karolina, viimeistelen maisteriopintojani sosiaalityössä Helsingin yliopistolla. Suoritan tällä hetkellä kolmen kuukauden sosiaalityön harjoitteluani WADADA -järjestössä Tansanian toiseksi suurimmassa kaupungissa, Mwanzassa. Wadada on Globaali sosiaalityö ry:n uusi yhteistyöjärjestö, joka ehkäisee sukupuolittunutta väkivaltaa. Kerron tässä kirjoituksessa Wadadan toiminnasta sekä harjoitteluni tavoitteista.

Wadada tarkoittaa ”Sisters on solidarity” (suom. solidaariset siskoset). Järjestön päätavoite on vahvistaa 7–24-vuotiaiden tyttöjen ja naisten valmiuksia puolustaa omia oikeuksiaan ja elää elämänsä ilman seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Wadadan visio on yhteiskunta, jossa tytöt ja nuoret naiset voivat kasvaa ja elää täyteen potentiaaliinsa sekä jossa heidän ei tarvitse pelätä seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Wadada työskentelee tyttöjen, poikien ja yhteisöjen kanssa, sillä järjestössä nähdään, että väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma ja siksi väkivaltatyö on suunnattava kaikille.

Käytännössä järjestön toimintaan kuuluu ennaltaehkäisevä väkivaltatyö. Tämä voi olla esim. tiedotuskampanjoita yhteisöissä tai ryhmätoimintaa nuorten kanssa kouluissa sekä koulunkäynnin lopettaneiden tyttöjen ja naisten kanssa. Wadada tarjoaa myös oikeusapua väkivallan uhreille.

Tukijat ovat järjestön pääasiallinen tulonlähde, joten järjestön toiminta muodostuu useimmiten heidän toivomustensa mukaan. Tällä hetkellä Wadadalla on käynnissä kaksi projektia: Haki ya Binti (Tytön oikeus) ja Youth Empowerment Against Sexual Violence Prevention. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa (Solution Focused Approach) on järjestön menetelmä ja filosofia. Siinä fokus on löytää ratkaisuja väkivallan ehkäisemiseen tai miten väkivaltaa kokenut nuori saadaan toipumaan traumaattisesta kokemuksesta ja voimaantumaan tunnistamalla omia voimavaroja.

Työharjoittelun oppimistavoitteeni on oppia enemmän tasa-arvotyöstä ja -kysymyksistä sekä mitä ne tällä hetkellä tarkoittavat tansanialaisessa ympäristössä. Toivon myös saavani yleiskuvan siitä, miltä väkivaltatyö voi näyttää tansanialaisessa järjestössä. Sosiaalityön opiskelijana olen myös kiinnostunut makrokuviosta: miltä yhteiskunnalliset rakenteet näyttävät täällä, erityisesti sosiaalityön näkökulmasta. Tavoite on saada laaja kuva väkivaltatyöstä ja osallistua sekä hallinnollisiin tehtäviin että kenttätyöhön. Haluan myös oppia enemmän ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta – mitä se käytännössä tarkoittaa Wadadassa ja miten sen avulla järjestö tukee nuoria ja yhteiskunnallista muutostyötä. Tähän mennessä olen tutustunut erilaisiin tutkimuksiin ja ohjaajani kanssa kirjoittanut avustushakemuksia. Kenttätyön kouluissa ja yhteisöissä on tarkoitus alkaa maaliskuussa. Odotan sitä innoilla!

Kirjoittaja Karolina Asen suoritti maisterivaiheen sosiaalityön harjoittelunsa WADADA -järjestössä Mwanzassa, Tansaniassa.

18.3.201912.3.2020

Rakenteiden rajoittamat ja vastarinnalla varustetut – Tyttöjen ja naisten toimijuus sosiaalityössä Tansaniassa

Elina Laine

And it has also help me to know myself, who I am. And who I suppose to be also it has help me in different things. — — First they have encourage me to not lose hope also to be confident. They encourage me to not being fearing anyone.

Sitaatti on tansanialaisen naisen haastattelusta, jossa hän kertoo, miten sosiaalityöntekijät ovat tukeneet häntä. Kuten vastauksesta huomataan, sosiaalityöntekijät ovat tukeneet häntä elämässä, jossa on toivoa, mahdollisuus olla oma itsensä, ja jossa ei ole pelkoa.

Joka vuosi 2 miljoonaa tyttöä synnyttää lapsen alle 15-vuotiaana, 12 miljoonaa tyttöä joutuu vuosittain naimisiin alle 18-vuotiaana, ja noin 47 000 naista kuolee abortin seurauksena (Plan 2019; YK-liitto 2019). Näissä luvuissa todentuu raa’asti sukupuoleen kohdistuva sorto, joka koskettaa satuttavimmin haavoittuvassa asemassa eläviä naisia ja tyttöjä.

Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin 8. maaliskuuta, jonka tarkoituksena on muistuttaa tasa-arvon tärkeydestä ja edistää sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta. Päivän teemassa on jotain niin tuttua sosiaalityön kansainväliselle määritelmälle, jonka mukaan sosiaalityöntekijät ovat keskeisiä toimijoita yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien periaatteiden edistäjinä. Seuraavaksi pohdin, mitä tällä määritelmällä voidaan tarkoittaa tansanialaisessa sosiaalityössä tyttöjen ja naisten toimijuuden näkökulmasta.

Tansaniassa monen naisen ja tytön toimijuutta rajoittaa rakenteellinen eriarvoisuus. Ylipäätään ympäröivä kulttuurikonteksti, poliittinen ilmapiiri ja yhteiskunnalliset puitteet ovat suhteessa siihen, millaisia toimijuuksia tytöille ja naisille muodostetaan sosiaalityössä. Toisaalta tansanialaisessa sosiaalityössä on runsaasti käytännön tekoja, joilla puretaan tyttöihin ja naisiin kohdistuvia sortavia rakenteita. Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden periaatteiden edistäjinä sosiaalityöntekijät ovat osana niin paikallistason muutostyötä kuin globaalin eriarvoisuuden kitkemistäkin.

Tansaniassa sosiaalityötä tehdään erityisesti yksinhuoltajaäitien, isoäitien ja teiniäitien kanssa. Yhteiskunnassa ja sosiaalityössä äitiyteen kohdistetaan erityisiä toiveita, huolia ja vastuunkysymyksiä. Tansaniassa perhe ja suku ovat käytännössä lapsen ainoa sosiaalinen ja taloudellinen turva. Toisaalta tansanialaisessa sosiaalityössä saatetaan esittää myös kriittisiä näkökulmia, joissa kyseenalaistetaan äitiyteen liittyviä moralisoivia sävyjä. Samalla äitiys voi olla keskeinen osa naisen sosiaalista identiteettiä yhteisössä, jossa arvostetaan monilapsisia perheitä.

Äidiksi tullaan nuorena Tansaniassa. Seksuaaliterveys, seksi ja ehkäisy ovat kulttuurisesti vaiettuja aiheita erityisesti maaseudulla. Presidentti John Magufuli on kieltänyt raskaaksi tulleiden tyttöjen koulunkäynnin ja lähes samaan hengenvetoon kehottanut yksilöitä luopumaan ehkäisystä. Nämä ristiriitaiset kannanotot heijastuvat tyttöjen ja naisten rajoittuneeseen toimijuuteen.

Sosiaalityössä työskennellään paljon peruskouluikäisten raskaaksi tulleiden tyttöjen kanssa, jolla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin. Vaikka toimijuus on rajoittunutta, kytkeytyy siihen myös vastarintaa; esimerkiksi tytöt tekevät abortin omatoimisesti ja näin he ottavat tulevaisuutensa haltuun. Abortin tekeminen omatoimisesti on kuitenkin hengenvaarallista. Sosiaalityössä vaaditaan rohkeutta nostaa esille kulttuurisesti vaiettuja aiheita ja kyseenalaistaa poliittisia päätöksiä, joissa ylläpidetään sukupuolten välistä eriarvoisuutta.

Sosiaalityössä kohdataan runsaasti satutettuja ja rajoitettuja toimijuuksia, mutta myös toimijuuden mahdollisuuksia. Yhteisösosiaalityö on vahvalla jalustalla Tansaniassa. Sosiaalityössä organisoidaan esimerkiksi tyttöryhmiä. Ryhmätoiminta vahvistaa tyttöjen vertaisuuteen perustuvaa toimijuutta. Lisäksi psykososiaalisessa sosiaalityössä vahvistetaan tyttöjen turvallisuuden tunnetta ja itseluottamusta. Tytöt eivät ole vain sosiaalityön käytännön kohteina, vaan he voivat itse vaikuttaa toiminnan sisältöön ja ryhmässä keskusteltaviin aiheisiin. Tytöillä on unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia, joiden mahdollistajana sosiaalityöntekijän rooli voi olla merkittävä.

Tansaniassa sosiaalityö ei kohtaa tyttöjä vain alistettuina uhreina, vaan tavoittaa asiakkaan ainutlaatuisen toimijuuden niissäkin tilanteissa, joissa se on hiljaista, haavoittunutta ja rakenteiden rajoittamaa. Palaan vielä alun sitaattiin; elämä, jossa on toivoa, mahdollisuus olla oma itsensä, ja jossa ei ole pelkoa. Nämä teemat ovat myös ihmisarvoisen ja yhdenvertaisen maailman perusta.

Lähteet:

Plan (2019), [online]. https://plan.fi/tyt%C3%B6t. Luettu 14.3.2019.

YK-liitto (2019) Kansainvälinen naistenpäivä [online] https://www.ykliitto.fi/node/2396. Luettu 14.3.2019.

Kirjoittaja Elina Laine suoritti sosiaalityön harjoittelun Tansaniassa. Harjoittelun aikana Laine keräsi tutkimusaineistoa graduunsa, jota myös tässä kirjoituksessa hyödynnetään.

Tutustu tarkemmin Laineen graduun:

Globaali ja lokaali sukupuoli sosiaalityössä : Etnografinen tutkimus sosiaalityöstä ja sukupuolesta Tansaniassa

24.1.201812.3.2020

”Vapaus on sitä, että olisi vapaa malariahyttysistä”

Valitettavasti en voi toivottaa lämpöisiä terveisiä Tansaniasta, vaan joudun fiilistelemään kaksi kuukautta sitten loppunutta harjoitteluani Mwanzassa tammikuun räntäsateeseen katsellen. Kyllä on ikävä hellelukemia ja aurinkoa, joka tuntui välillä porottavan turhankin innokkaasti.

Ennen kaikkea ikävä on kuitenkin tullut harjoittelupaikkaa. Jatkoin Idan ja Minnan kesällä viitoittamalla tiellä pienessä Ni Hekima Pekee –organisaatiossa, joka antoi harjoittelun aikana monipuolisen näköalan tansanialaiseen sosiaalityö- ja järjestökenttään. Idan ja Minnan kirjoituksen, jossa pohjustetaan enemmän ”NIHEPin” toimintaa ja Wasiala-tyttöryhmää, voit lukea täältä. Pyrin olemaan tässä tekstissä toistamatta samoja asioita. Keskityn sen sijaan kertomaan, miten Wasiliana-ryhmä ja NIHEPin muut projektit menivät eteenpäin oman harjoitteluni aikana.

Harjoitteluni alussa Wasiliana-ryhmä oli kasvattanut itselleen jo hyvän jäsenmäärän. Ryhmän listalla oli 50 tyttöä, joista noin puolet osallistui ryhmän toimintaan aktiivisesti, vähintään pari kertaa kuukaudessa. Suurimpana haasteena oli koulusta pudonneiden tyttöjen aktiivinen osallistuminen ryhmään, sekä heidän tulevaisuuden suunnitelmiensa pohtiminen. Harjoitteluni aikana tapasimme koulusta pudonneita tyttöjä omana ryhmänään kahteen kertaan, tarkoituksena tarjota heille vertaistukea ja mahdollisuus yhdessä miettiä elämän suuntaa. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin tyttö, jolle oli onnistuttu järjestämään harjoittelupaikka ompelimosta elokuun aikana. Hänen harjoittelunsa oli sujunut niin, että työnantaja kertoi olevansa tyytyväinen.

Koulusta pudonneiden tyttöjen kanssa työskentelyn toinen merkittävä haaste poissaolojen lisäksi oli monella vajavainen kyky hahmottaa omia vahvuuksia ja mahdollisia ammattivaihtoehtoja. Totesimme, että tytöt tarvitsisivat henkilökohtaisempaa ja tiiviimpää työskentelyä laajentaakseen ajatusmaailmaansa näiden asioiden äärellä. Nyt tyttöjen näkymät tulevaisuudesta olivat rajoittuneet vain pariin erilaiseen työmahdollisuuteen. Tiiviimpää työskentelyä ei kuitenkaan järjestön sen hetkisillä resursseilla pystytty tarjoamaan, joten keskityimme kartoittamaan tytöille yleisesti koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia Mwanzan alueella.

söpö tyttö mwana blogi 240118 — Wasiliana-ryhmälle onnistuttiin löytämään vapaaehtoinen jalkapallo-opettaja. Meidän vetäjien tehtävä taas oli vahtia tyttöjen jälkikasvua ja pikkusisaruksia, että tytöt pääsivät pelaamaan tapaamisten lopussa.

Yhteistyöverkostoja läpi käydessämme selvisi, että monet järjestöt järjestävät koulutusta nuorille äideille ja koulupudokkaille. Kursseilla käydään läpi esimerkiksi elämäntaitoja, yrittäjyyttä, tietoteknisiä taitoja, erilaisia ammatillisia taitoja ja täydennetään puuttuvia peruskoulun oppisisältöjä. Kursseille ilmoittautumisella on kuitenkin pohjavaatimuksensa. Monen kurssin kohdalla esimerkiksi vaadittiin, että koulusta putoaminen on tapahtunut vasta secondary schoolin 1. luokan jälkeen, jotta kurssille tulijalla on tarpeeksi hyvät englannintaidot – monet kurssit olivat ulkomaalaisvetoisia ja järjestettiin siten englanniksi. Monella kurssilla myös alaikäraja oli 18 vuotta, vaikka suurin osa koulupudokkaistamme olivat alaikäisiä. Harjoitteluni loppuun mennessä olimme kuitenkin löytäneet kolmelle tytölle mahdollisen koulutuspaikan, ja seuraava etappi oli tytön ja tämän perheen motivoiminen kurssilla käymistä varten. Koulutuksiin osallistumisessa oli tärkeää, että myös tytön vanhemmat ovat tarpeeksi sitoutuneita tsemppaamaan tytärtään läpi vuoden mittaisen koulutuksen.

Koko Wasiliana-ryhmän kanssa saavutimme myös edistysaskelia syksyn aikana. Ryhmän sai kolmessa kuukaudessa 20 uutta jäsentä, ja myös aktiivisesti osallistuvien tyttöjen määrä ryhmässä nousi. Käsittelimme tapaamisilla mm. turvallisuutta, rahankäyttöä, riitatilanteiden ratkomista ja naisten johtajuutta. Osallistuimme myös kansainväliseen tyttöjen päivään kahdella tapaa: varsinaisena päivänä kaksi suomalaista naista tulivat kertomaan tytöille afrikkalaisista naisjohtajista liittyen tekeillä olevaan aihetta käsittelevään kirjaprojektiin. Päivää seuranneena lauantaina taas katsoimme Beyoncén julkaiseman ”Freedom for girls” –musiikkivideon, jonka jälkeen tytöt saivat tehdä julisteita siitä, mitä vapaus heille merkiksi. Aloittelimme myös järjestelemään Wasiliana –ryhmälle yhteistyötä Turun tyttöjen talon kanssa.

Harjoittelukokemukseni NIHEP:issä oli vailla vertaa ja tutustuminen mwanzalaiseen sosiaalityöhön ja järjestökenttään erittäin mielenkiintoista. Sosiaalityössä Suomessa ja Tansaniassa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös monia eroja. Työntekijöitä kuitenkin ohjaa samanlainen etiikka kuin meitäkin: ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat aina työn taustalla, vaikka toteuttamistavat ovat paikoin erilaisia.

mwanza katu blogi 240118 — Kotikulmia asuinpaikasta Ilemelasta

Kiitos GST, kun mahdollistitte hienon kokemuksen Ni Hekima Pekeessä ja Tansaniassa!

Tyttöjen ajatuksia vapaudesta:

”Vapaus on sitä, että olisi vapaa malariahyttysistä.”

”Vapaus on sitä, että olisi vapaa HIV:stä.”

”Vapaus on sitä, ettei olisi teiniraskauksia.”

”Vapaus on sitä, että lapsia kuunnellaan ja kunnioitetaan.”

Kirjoittaja Anni Pihlaja on Tampereen yliopiston sosiaalityön opiskelija, joka suoritti maisterivaiheen harjoittelunsa Globaali sosiaalityö ry:n kautta Ni Hekima Pekee -järjestössä Tansanian Mwanzassa syksyllä 2017.

22.8.201712.3.2020

Wasichana tunaweza -tytöissä on tulevaisuus

Kolmen kuukauden harjoittelumme Mwanzassa lähenee loppuaan. Työskentely paikallisessa Ni Hekima Pekee -järjestössä on ollut hurjan mielenkiintoista ja antoisaa. Ni Hekima Pekee (NIHEP, ”there’s only wisdom”) työskentelee Butimban ja Lwanhiman alueilla Mwanzassa ja tekee työtä lasten ja perheiden tukemiseksi yhteistyössä.

Järjestö on tukenut vähävaraisten perheiden lasten koulunkäyntiä, perustanut yhteistä liiketoimintaa työstäviä vanhempien ryhmiä esim. HIV-positiivisille sekä työskennellyt erilaisten yhteisön sosiaalisten ongelmien kuten perheväkivallan, sairauksien ja päihdeongelmien kanssa. Yhteistyötä tehdään muun muassa alueiden sosiaali- ja kouluviranomaisten sekä paikallisten, vapaaehtoispohjalta toimivien yhteisösosiaalityöntekijöiden kanssa. Rahoituksensa järjestö saa pääosin suomalaiselta Mwembe-järjestöltä.

Vuodenvaihteessa perustettu 11-22-vuotiaiden tyttöjen ryhmä tapaa kahdesti viikossa Sahwassa, Lwanhimassa. Meidän aloittaessamme toukokuussa, ryhmän toiminta haki vielä muotoaan, joten harjoittelumme ajan olemme keskittyneet pitkälti tyttöjen kanssa työskentelyyn. Ryhmän jäsenmäärä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kolmen kuukauden aikana ja jäseniä ryhmässä on nyt noin 50.

Aluksi tyttöjä houkutteli paikalle verkkopallon pelaaminen, johon yhdistettiin lyhyitä keskustelutuokioita. Paremmin tutustuessaan tytöt ovat olleet yhä kiinnostuneempia keskusteluista sekä piirtämisestä, jolloin pelaaminen on jäänyt sivurooliin. Tarkoituksena ryhmässä on tarjota tytöille turvallinen ympäristö jakaa ja keskustella heitä koskettavista aiheista. Lisäksi toiminta antaa mahdollisuuden tavata ystäviä mukavan ajanvieton merkeissä. Näin vahvistetaan tyttöjen käsitystä omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan, sekä tuetaan heitä esimerkiksi pysymään koulussa.

Olemme käsitelleet yhdessä erilaisia aiheita, kuten lasten oikeuksia, rakkautta, murrosikää ja päihteitä. Yksi laajempi teema on ollut unelmat ja tulevaisuuden toiveet, joita lähestyimme ensin piirtämällä ja keskustelemalla. Puhuimme haasteista, joita unelmien saavuttamisen edessä mahdollisesti on, sekä tyttöjen vahvuuksista, joita he voivat hyödyntää tavoitellessaan unelma-ammattejaan.

Useimmat tytöistä nimesivät suurimmiksi haasteikseen koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, kuten rahan ja tarvikkeiden puutteen, kotitöiden opiskelulta viemän ajan sekä puutteellisen tiedon siitä, mitä aineita pitäisi valita tai mihin kouluun jatkaa. Julkisissa kouluissa ei Tansaniassa ole minkäänlaista opinnonohjausta. Päädyimmekin käsittelemään paikallisen koulujärjestelmän perusteita sekä erilaisia reittejä tyttöjen eri toiveammatteihin.

Ryhmässä on 10 tyttöä, jotka eivät käy koulua. Olemme tehneet kotikäyntejä heidän luokseen, selvittääksemme mistä koulun keskeyttäminen johtuu, mitä unelmia näillä tytöillä on ja miten voisimme auttaa heitä saavuttamaan niitä. Syitä koulun käymättömyyteen on monenlaisia: esimerkiksi teiniraskaus, epilepsia tai muu sairastaminen sekä toistuva luokalle jääminen. Suurimmalla osalla tytöistä ei ole nykyisen presidentin ankaran moraalisen linjan vuoksi mahdollista palata peruskouluun, joten olemme yrittäneet löytää tytöille muita koulutusvaihtoehtoja. Yksi heistä onkin nyt aloittamassa ompelijanopinnot paikallisen vapaaehtoisen luona.

Tyttöjen ryhmä sai nimen Wasiliana, ”vuorovaikutus” tai ”keskusteluyhteys.” Nimi tulee siitä, että vuorovaikutusta parantamalla pyritään vahvistamaan tyttöjen oman ääntä ja toimijuutta. Monet tytöistä ovat myös tulevaisuuden äitejä ja siten heidän toimintakykyä, sekä hyvinvointia parantamalla saadaan aikaan pitkäkestoisia positiivisia vaikutuksia. Olemme keskustelleet ryhmässä siitä, kenelle voi puhua tunteistaan ja ongelmista kotona tai koulussa, ja siitä miten tytöt toimivat erilaisissa ristiriitatilanteissa.

Järjestön yhteistyömahdollisuuksien parantamiseksi olemme vierailleet kouluviranomaisen luona sekä paikallisissa kouluissa tapaamassa rehtoreita ja tyttöjen vastuuopettajia ja kertomassa projektista. Kouluissa ei ole varsinaista terveydenhoitajaa, mutta sekä tytöille että pojille on omat vastuuopettajansa, joiden tehtävänä on tukea oppilaita terveydellisissä ja muissa nuoria askarruttavissa kysymyksissä.

Tuodaksemme eri osapuolet yhteen järjestimme 29.heinäkuuta tyttöjen ryhmän vanhempainpäivän, johon kutsuimme vanhempien lisäksi muita paikallisia toimijoita: koulujen rehtorit ja vastuuopettajat, alueen sairaanhoitajan, katujen puheenjohtajia, alueen kouluviranomaisen sekä alueella toimivan Plan International Tanzanian. Päivä oli menestys.

Järjestömme esittäytyi ja saimme aikaan hyvää keskustelua tyttöjen koulutuksen tärkeydestä ja alueen sosiaalisista ongelmista. Järjestö sai positiivista palautetta toiminnastaan ja kuulimme ettei julkisissa kouluissa, edes alakoulussa, järjestetä vanhempainiltoja. Yhteydessä koulun ja kodin välillä olisi parannettavaa -nyt yhteyttä otetaan vain silloin kun on ongelmia, jos silloinkaan.

Halusimme luoda tapahtumasta rennon vastapainoksi koulun ja kodin muodollisille yhteyksille. Päivän ilmapiiri olikin lämmin ja myönteinen. Tytöt olivat saaneet valmistella vieraille erilaisia esityksiä kuten näytelmän, tansseja, runoja ja laulua, ja seinille oli kiinnitetty heidän piirustuksiaan ihailtavaksi. Oli ilo nähdä kuinka innoissaan tytöt näyttivät taitojaan vanhemmilleen ja päivä päättyi tyttöjen verkkopallopelin seuraamiseen. Tarjolla oli virvoitusjuomaa ja maapähkinöitä.

Tahdomme kiittää GST:tä harjoitteluun saamastamme tuesta ja ohjauksesta, sekä NIHEPIN puolesta vanhempainpäivän tarjoiluista.

Minna Varho & Ida Nyroos

Kirjoittajat ovat Turun yliopiston sosiaalityön opiskelijoita. He suorittivat harjoittelujakson Globaali sosiaalityö ry:n kautta Tansanian Mwanzassa Ni Hekima Pekee -järjestössä 23.5.-22.8.2017.

15.9.201612.3.2020

Entinen katulapsi myy taidettaan Suomeen

Teksti ja kuvat: Maria Erma

Huom! Teksti sisältää kohtia, jotka saattavat järkyttää herkempiä lukijoita.

Tampereen ystävyyskaupungissa Mwanzassa elää satoja katulapsia. John Maziku oli vuosia yksi heistä. Nykyään hän elättää itsensä ja perheensä myymällä taidettaan. Globaali sosiaalityö ry myy Mazikun kortteja Suomessa.

Sengereman pienessä kylässä Tansaniassa 9-vuotias John Maziku roikkuu pää alaspäin katon tukipilariin sidottuna. Lattialle tippuu verta hänen avohaavoistaan. Ruoskaniskut jomottavat, mutta kipu on Mazikulle tuttua. ”Huomenna hakkaan sinut uudestaan”, isä lupaa.

Monipäinen ruoska, jota isä käyttää poikansa hakkaamiseen, lojuu vereen tahriutuneena lattialla. Se on tehty lehmän nahasta. Ruoskan päihin isä on kiinnittänyt teräaseita varmistaakseen mahdollisimman suuren tuhon. Hänen iskiessä päät kietoutuvat Mazikun raajojen ympärille ja terät repivät ihon vereslihalle.

Hämärä maja täyttyy hetkeksi ilta-auringosta, kun Mazikun äitipuoli astuu sisään. Hän ei tee elettäkään auttaakseen poikaa. Mazikun oma äiti kuoli aidsiin pojan ollessa vasta kuukauden ikäinen. Siitä lähtien äitipuoli on ollut osa Mazikun elämää.

Huohottava ja hikinen isä nostaa katseensa. Hän on tukevassa humalassa, mutta lähtee siitä huolimatta vaimonsa kanssa kylän kapakkaan. Hän jättää poikansa käsistä ja nilkoista sidottuna vuotamaan lattialle. ”Jos lähdet kotoa, tapan sinut”, isä sanoo ja paiskaa oven kiinni.

Kapakka on niin lähellä, että Maziku voi kuulla vanhempiensa pullojen kilinän. Sidottuna kotonaan hän odottaa, että isän ja äitipuolen äänet alkavat sammaltaa. Vasta silloin hän uskaltaa rimpuilla itsensä irti köysistä ja karata. Maziku juoksee 20 kilometrin päässä sijaitsevaa Mwanzaa ja siellä odottavaa katulapsen elämää kohti.

Väkivalta ajaa lapset kadulle

Childreach-järjestön keväällä 2015 julkaiseman tutkimuksen mukaan, lähes 75 prosenttia alaikäisistä lapsista kokee fyysistä väkivaltaa Tansaniassa. Tytöt kokevat väkivaltaa hieman poikia enemmän. Yleisin väkivallan muoto on ruoskiminen, potkiminen tai lyöminen.

Väkivalta ja köyhyys ovat yleisimpiä syitä, miksi lapset karkaavat kotoaan. ”Myös se, että vanhemman uusi puoliso ei hyväksy lasta, saa lapset karkaamaan,” katulasten parissa työskentelevä Emmanuel Nyamase kertoo.

Childreachin tutkimuksesta ilmenee, että 60 prosenttia väkivaltaa kohdanneista lapsista vastasi pahoinpitelijän olevan perheenjäsen tai sukulainen. Tytöistä kolmannes ja pojista joka seitsemäs koki seksuaalista väkivaltaa alaikäisenä. Yleensä hyväksikäyttäjät olivat naapureita tai tuntemattomia ihmisiä.

Harva lapsi ymmärtää, ettei väkivallan tulisi kuulua arkeen. 500 haastatellusta lapsesta joka toinen koki, ettei hänellä ole oikeutta suojeluun.

Kadulla eläessään Maziku nukkui akaasia-puissa tai käytetyissä pahvilaatikoissa.

Taiteesta tuli Mazikun elämäntyö

29-vuotias Maziku istuu ruokapöydän ääressä eteensä tuijottaen. Pöydälle on levitetty kortteja sikin sokin. Niissä khangaan pukeutunut afrikkalainen hahmo tekee arkiaskareitaan: keittää ugalia, kantaa banaaneja tai hoitaa lapsia. Pöydän toisessa nurkassa on pino jouluteemaisia kortteja. Tummaihoiset Itämaan tietäjät antavat Jeesus-vauvalle lahjoja. Afrikkalainen perhe viettää vaatimatonta joulua. Khangaan pukeutunut enkeli lentää sairaan lapsen yllä. Siellä täällä pöydällä on eläinkuvia. Norsu ohittaa akaasia-puuta auringonlaskussa. Kirahvit seisovat kaulat ristissä savannilla.

Nämä paperinpalat ovat Mazikun elämäntyö. On kulunut 20 vuotta siitä, kun hän karkasi kotoaan Sengermasta. Vielä kymmenen vuotta sitten Maziku eli kadulla. Nykyään hän myy taidettaan samoilla kaduilla.

Kaupungin hiostava ilta-aurinko paistaa avoimesta ovesta sisään. Suomalainen pappi Riitta Heino istuu kortteja tuijottavan Mazikun viereen. ”Mazikun tarina on uskomaton”, Riitta toteaa. Riitta on asunut miehensä Olavi Heinon kanssa Mwanzassa jo vuosia. Mazikuun pari tutustui kadulla. ”Riitta osti minulle ruokaa kun olin nälkäinen ja koditon” Maziku muistelee. Myöhemmin Heino on auttanut Mazikua myymään korttejaan niin Tansaniassa kuin Suomessa.

Muut lapset ovat katulapsen suurin uhka

Railway children -organisaation julkaiseman tutkimuksen mukaan Mwanzassa oli vuonna 2014 yli 1500 katulasta. Heistä kaksi kolmasosaa oli poikia ja loput tyttöjä. ”Tyttöjen määrää on vaikea laskea, koska tytöt pysyttelevät turvallisuussyistä piilossa katukuvasta.”, Nyamase kertoo. ”Todennäköistä on, että tyttöjä on paljon enemmän, kuin tilastot näyttävät”.

Vuonna 2014 Mwanzassa oli yli sata alaikäistä seksityöntekijää. Seksin myyminen yleistyi edellisvuoteen verrattuna erityisesti 11–14-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

Railway Childrenin vuoden 2015 kyselyn mukaan 97 prosenttia katulapsista koki fyysistä väkivaltaa kadulla. Jokainen tytöistä ja lähes neljännes pojista oli joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Toiset katulapset ovat yleisimmin lapsen pahoinpitelijöitä. Myös poliisi koettiin uhkaavana.

Sisaret pelastivat Mazikun

Karattuaan kotoaan Maziku päätyi satojen kohtalotovereidensa kanssa Mwanzan kaduille. Väkivalta seurasi häntä. Tansanian toiseksi suurimman kaupungin kaduilla vallitsi hierarkia, jota ulkoapäin ei nähnyt. Kadulla elävät aikuiset pahoinpitelivät lapsia, vanhemmat pojat hakkasivat nuorempia ja katupojat raiskasivat tyttöjä.

Ensimmäiset korttinsa Maziku myi jo kadulla eläessään. Siellä hän törmäsi lapsia auttavaan Valkoiset sisaret -järjestöön. Sisaret tarjosivat katulapsille ruuan ja vaatteiden lisäksi terapiaa ja tekemistä. Maziku tuli päivittäin tunneiksi sisarten päämajalle piirtämään. ”Sisar Janet lupasi, että hän voi myydä piirrustuksiani, jos teen niistä hienoja”, Maziku muistelee. Kuvien kääntöpuolelle kirjoitettiin Mazikun tarina. Sen jälkeen sisaret myivät piirrustukset kaupungilla.

Valkoiset sisaret oli 2000-luvun alussa yksi sadoista Mwanzassa toimivista vapaaehtoisjärjestöistä. Koska hallituksen rooli katulasten auttamisessa on vähäinen, järjestöt joutuvat ottamaan lapsista vastuun.

Mazikun tarinan voi edelleen lukea hänen korttiensa kääntöpuolelta. Hän ei kainostele kertoa menneisyydestään. ”Täytettyäni 17 vuotta, näin tulevaisuuteni muuttuvan”, Maziku kertoo. Silloin sisaret lähettivät Mazikun Dar es Salaamin Bagamoya-taidekouluun. Hän oli opiskellut sisarten luona peruskoulun oppimäärän, mutta nyt hän pääsi opiskelemaan itselleen ammattia.

Mazikun opiskellessa Dar es Salaamissa Valkoiset sisaret tulivat vierailemaan hänen luonaan ja ottivat hänestä kuvia.

”Opiskelin Dar es Salaamissa 3 vuotta”, Maziku sanoo. Puhuessaan taideopinnoistaan hän hymyilee leveästi. ”Koulussa opettelimme piirtämään, tekemään koruja ja soittamaan rumpuja”.

Opintojen loputtua Maziku palasi takaisin Mwanzaan. Siihen asti sisaret olivat maksaneet hänen menonsa, mutta nyt hänen täytyi pärjätä omillaan. ”Aloin maalaata ja piirtää joka yö. Päivisin juoksin kaduilla musungujen perässä myymässä kortteja. Iltaisin ostin ruokaa saamillani rahoilla ja palasin taas yöksi kotiin piirtämään”.

”Nyt kuljen oikealla tiellä”

Maziku on kulkenut pitkän ja väkivaltaisen matkan tähän päivään. Nykyään hän elää vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa vaatimattomassa kodissa Mwanzan laitamalla. Arki on raskasta ja raha on tiukassa, mutta hymy paljastaa perheen isän olevan onnellinen. ”Jumala haluaa minulle jotain hyvää”, Maziku toteaa.

”Täällä on tarpeeksi rauhallista kasvattaa lapset ja keskittyä taiteen tekemiseen”, Maziku kuvailee uutta asuinaluettaan kaupungin ulkopuolella.

Silti kaupunki yhä koettelee Mazikua. Mwanzassa koulumaksut ovat kalliita, eikä Maziku halua lähettä lapsiaan kouluun, jossa heitä pahoinpidellään. Väkivallattoman koulun löytäminen on ollut vaikeaa. Jokin aika sitten arkea kuormitti se, että perheen entinen asunto tulvi, ja perhe joutui muuttamaan. Myöskään väkivallan kiristäminen kannoilta ei ole ollut helppoa. Muutama kuukausi sitten Maziku hakattiin ja röystettiin kadulla. Hän heräsi tunteja myöhemmin kadunkulmasta vereen tahriutuneena, mustelmilla ja taskut tyhjinä.

Maziku tapasi vaimonsa Dotton ollessaan 19-vuotias.

Kaikesta huolimatta Maziku uskoo kulkevansa viimein oikealla tiellä. Taiteellaan hän pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Heinon ja Globaali sosiaalityö ry:n avulla Maziku on saanut myytyä korttejaan jopa toiselle puolelle maailmaa Suomeen. Globaali sosiaalityö ry myy Mazikun kortteja eri tapahtumissa.

Yhden kortin tekemiseen Mazikulla kuluu aikaa 2–3 tuntia.

Nyt Mazikulla on yksi päämäärä elämässään. Perheestä huolehtimisen ja korttien tekemisen ohella hän työskentelee vapaaehtoisena katulasten parissa.

”Haluan hyvittää minulle tarjotun avun. Tavoitteenani on auttaa viittä katulasta niin kuin minua autettiin”.