Globaali sosiaalityö ry:n järjestämä pienkeräys
Sosiaalityö on pohjimmiltaan ihmisoikeustyötä. Se tarkoittaa arjessa usein sitä, että puolustamme oikeutta koulutukseen, terveyteen, asumiseen ja ihmisarvoiseen elämään – ei ainoastaan sanoilla, vaan myös konkreettisilla teoilla. Tänä keväänä meillä Jyväskylän yliopiston sosiaalityön opiskelijoilla on ollut mahdollisuus suorittaa työharjoittelu Tansaniassa, Mto wa Mbun kylässä. Kohtaamamme ihmiset, arjen realiteetit sekä koulutuksen merkitys saivat meidät ryhtymään tuumasta toimeen.
Järjestimme yhdessä Globaali sosiaalityö ry:n kanssa pienkeräyksen Selelan alueella sijaitsevan Mbaashin sisäoppilaitoksessa asuvien lasten elinolojen parantamiseksi. Vierailtuamme koululla ensimmäistä kertaa, järkytyimme nähtyämme olosuhteet, jossa lähes viisisataa 6–13-vuotiasta lasta ja nuorta elää. Sisäoppilaitoksen makuusalit ovat erittäin huonossa kunnossa niiden sisäkattojen kärsittyä kosteusvaurioista. Suurin osa sänkyjen patjoista on homehtuneita ja käyttökelvottomia. Yhdellä patjalla nukkuu kaksi tai kolme lasta, sillä patjoja ei riitä kaikille. Pienkeräyksen tavoitteena on kerätä varat sisäoppilaitoksen makuusalien sisäkaton kunnostamiseen sekä uusien makuupatjojen hankintaan. Tuen avulla parannetaan lasten ja nuorten asumisoloja sekä edistetään turvallista ja terveellistä oppimisympäristöä.
Pienkeräyksen suunnittelu ja järjestäminen on ollut meille merkityksellinen tapa tehdä jotain konkreettista vähäosaisten auttamiseksi, mutta samalla se on nostanut esiin paljon kysymyksiä. Miksi olemme tilanteessa, jossa keräys länsimaista on tarpeen, jotta koulun lapset saisivat edes homeettomat patjat ja ehjät sisäkatot? Miksi tällaiset perusasiat eivät ole jo valmiiksi turvattuja Tansaniassa? Vastaukset kysymyksiin löytyvät pitkälti historiasta ja etenkin siirtomaavallan jättämistä jäljistä.
Siirtomaavallan vaikutukset Tansaniassa
1890-luvulla Saksa vakiinnutti asemaansa siirtomaaisäntänä Tansaniassa. 1900-luvun alussa saksalaiset määräsivät paikallisväestön pakkotyöhön viljelemällä vientikasveja, kuten puuvillaa. Tämä synnytti paikallisväestön keskuudessa Maji Maji –kapinan, jonka seurauksena yli 100 000 ihmistä kuoli, pääosin nälkään ja väkivaltaisuuksiin. Saksan siirtomaahallinto kehitti pakkotyön avulla taloutta omiin tarkoituksiinsa ja käynnisti mm. kahvin viljelyn ja kullan kaivamisen saksalaisyrityksille. Ensimmäisen maailmansodan aikana Iso-Britannia otti Tansanian haltuunsa. Vuonna 1961 Tansania itsenäistyi ja ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Julius Nyerere (Globalis 2022).
Tansania toimi pitkään yksipuoluejärjestelmänä aina vuoteen 1992 asti. Monipuoluejärjestelmään siirryttiin virallisesti 1990-luvulla, ja ensimmäiset monipuoluevaalit järjestettiin vuonna 1995. Tästä huolimatta hallitseva puolue CCM (Chama Cha Mapinduzi) on säilyttänyt valtansa kaikissa vaaleissa tähän päivään saakka. Kansainvälisen Freedom House -järjestön mukaan Tansania luokitellaan osittain vapaaksi maaksi. Maassa esiintyy korruptiota ja autoritaarisia piirteitä, ja valtionhallintoon liittyy usein taloudellisia väärinkäytöksiä sekä itsevaltaista vallankäyttöä (Globalis 2022).
Olemme keskustelleet työharjoittelumme aikana paikallisten kanssa mm. korruptiosta ja maan poliittisesta tilanteesta. Ihmisten näkemykset entisistä ja nykyisestä presidentistä sekä hallituksen toiminnasta vaihtelevat paljon. Moni tunnistaa sen, että valtion johdossa elää pieni etuoikeutettu ja varakas ryhmä, kun taas suuri osa kansasta kamppailee köyhyyden ja muiden sosiaalisten ongelmien kanssa. Sosiaaliturvajärjestelmän puuttuminen korostaa tätä eriarvoisuutta entisestään.
Juhani Koponen on Kehitysmaatutkimuksen professori Helsingin yliopistolla ja erikoistunut tutkimaan mm. Tansanian ja Suomen välistä kehitystyötä sekä siirtomaavallan ajan vaikutuksia sen kontekstissa. Koponen on julkaissut useita artikkeleita ja tutkimuksia aiheeseen liittyen. Erityisesti Tansanian historian tutkimisen kautta Koponen (2008) on muodostanut kriittistä näkökulmaa nykypäivän kehitysyhteistyöhön. Hänen mukaansa monet asiat, joita nykyään tehdään kehitysavun nimissä, tulevat siirtomaavallan ajalta. “Muun muassa teiden, rautateiden, koulujen ja terveysasemien rakentaminen osana yhteiskunnan kehittämistä periytyy siirtomaavallan ajalta”, Koponen (2008) toteaa. Nykyään kehitysyhteistyötä kuitenkin perustellaan sillä, että se on hyödyksi molemmille osapuolille.
Kehitysmaatutkimus ja sen herättämä kriittisyys kehitysyhteistyötä kohtaan tuo hyvin esille kuilun idealististen tavoitteiden ja todellisten vaikutuksien välillä. Koposen (2008) mukaan kehitysinterventiot ovat ongelmallisia, mutta ne ovat toisaalta myös ainoa keino, jolla kehitysmaita voidaan auttaa.
Eriarvoisuus nykypäivänä
2000-luvulla Tansanian talous on kasvanut merkittävästi, mikä on osaltaan auttanut vähentämään köyhyyttä. Talouskasvun myötä yhä useamman kansalaiset ovat viime vuosina hyötyneet esimerkiksi maksuttomasta koulutuksesta ja parantuneesta infrastruktuurista, kuten laajentuneesta sähköverkosta. Kehityksestä huolimatta merkittäviä haasteita on paljon. Noin neljäsosa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Sukupuolten välinen epätasa-arvo ja ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ylläpitävät eriarvoisia rakenteita. Eriarvoisuus säilyy myös alkuperäiskansojen keskuudessa sekä alueellisena eriarvoisuutena. Esimerkiksi sähköverkkojen kattavuus on kaupungeissa paljon suurempi kuin maaseudulla, mikä rajoittaa maaseudulla asuvien mahdollisuuksia koulutukseen, terveydenhuoltoon ja taloudelliseen kehitykseen. Nykyhallinto on lisännyt yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, mutta demokraattisten rakenteiden uudistaminen vaatii edelleen suuria konkreettisia lainsäädännöllisiä toimia (Ulkoministeriö, n.d.).
Voimme siis todeta, että vaikka kehitystä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, on matka vielä pitkä ja kivinen kohti aidosti demokraattista, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. Eriarvoisuus Tansaniassa juontaa juurensa historiallisista, taloudellisista ja sosiaalisista rakenteista. Kestävän kehityksen saavuttaminen edellyttää aktiivista eriarvoisuuksien tunnistamista ja purkamista sen esiintyvyyden eri muodoissa. Ja mikä vastuu vaurailla länsimailla on globaalin etelän historiallisten rakenteiden purkamisessa? Kehitysyhteistyössä esiintyy ristiriitoja, sillä vaikka länsimaat tarjoavat taloudellista tukea, ylhäältä päin ohjatut projektit voivat lisätä epätasa-arvoa viemällä mm. työpaikkamahdollisuuksia paikallisväestöltä. Monissa Afrikan maissa vain pienikokoinen kuluttava luokka maksaa veroja, ja veronkierto on yleistä. Tässä tilanteessa huomattava määrä apurahaa voi entisestään vähentää hallituksen riippuvuutta verotuloista, ja päättäjien vastuu kansaa kohtaan hämärtyy (Koponen 2008). Kuinka siis voimme tavoitella kehitysyhteistyön tekemistä yhä tasavertaisemmalla tavalla? Kehitysavun tarjoamisen lisäksi länsimailla on vastuu tunnistaa oma etuoikeutensa ja purkaa hallitsevia valtasuhteita. Yhteistyön pitäisi pyrkiä aitoon kumppanuuteen eikä toimia länsimaiden ehdoilla. Paikallisten toimijoiden on oltava keskiössä, jos halutaan saavuttaa oikeudenmukainen kehitys.
Sosiaalityön rooli: Mitä voimme tehdä sosiaalityön opiskelijoina?
Tehdessämme rakenteellisen sosiaalityön työharjoittelua Tansaniassa, olemme pyrkineet suuntaamaan pohdintamme ja ajatuksemme myös kauemmaksi ruohonjuuritasosta ja asiakastyöstä. Miksi sosiaalityö ei toteudu sen täydellä kapasiteetilla Tansaniassa ja miksi lähes kaikki lastenkodit ja sosiaalipalvelut ylipäätään pyörivät voittoa tavoittelemattomien yhdistysten varassa? Usein päädymme pohdinnoissamme ja keskusteluissamme umpikujaan sen suhteen, mikä olisi paras ratkaisu kehittyvässä maassa tehtävän sosiaalityön ja vähäosaisten ihmisten auttamiseksi. “Teemme sen, mitä voimme ja mihin näillä resursseilla pystymme” päädymme toteamaan. Haave ja pyrkimys rakenteisiin vaikuttamisesta ulkomaalaisena työharjoittelijana on siis aika utopistinen ja naiivi.
On kuitenkin muistettava, että sosiaalityön tehtävänä on myös aina pyrkiä kohti rakenteellista muutosta, kohti ihmisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista ja tasa-arvoa. Tätä työtä voidaan tehdä myös ruohonjuuritasolla pienilläkin teoilla. Oman työharjoittelumme aikana olemme käyneet useita keskusteluja paikallisten ihmisten kanssa liittyen ihmisoikeuksiin ja niiden toteutumiseen Tansaniassa. Olemme myös kertoneet paikallisille omasta työstämme, ja mitä se täällä Tansaniassa käytännössä tarkoittaa. Monet paikalliset eivät ole edes tienneet sosiaalityön merkitystä tai tarkoitusta, ja tämä itsessään on jo tärkeää sosiaalityön tekemistä maassa, jossa ihmisten koulutustaso on alhaisempi. On myös muistettava, että sosiaalityöhön ei aina tarvitse liittyä taloudellista avustusta, vaan se voi olla auttamista muilla tavoilla, kuten psykososiaalista tukea antamalla.
Ajatus pienkeräyksen järjestämisestä asuinkelvottomien makuusalien kunnostamiseksi lähti yksinkertaisesti halusta auttaa huonoissa ja epäinhimillisissä oloissa asuvia lapsia. Kyse on siis lasten ihmisoikeuksien puolustamisesta – ei vain hyväntekeväisyydestä. Vaikka taustalla ymmärrämme olevan ristiriitaisia vaikutuksia, on silti päällimmäisenä vahva ajatus siitä, että jos voimme jotenkin auttaa, haluamme sen tehdä. Tämä osaltaan liittyy myös Koposen (2008) näkemykseen siitä, että vaikka kehitysavulla on haitallisia vaikutuksia ja synkkä historiansa, on se harvoja tapoja auttaa.
Näiden aiheiden äärelle pysähtyminen herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa valmiita vastauksia. Juuri siksi on tärkeää jatkaa keskustelua ja pitää mieli avoimena uusille näkökulmille. Tärkeää on siis uskaltaa pysyä uteliaana ja valmiina oppimaan itsestämme, toisista ja ympäröivästä maailmasta. Kohtaamiset, havainnot ja kyky kyseenalaistaa totuttuja tapoja voivat johdattaa meitä kohti kestävämpiä ja inhimillisempiä ratkaisuja myös silloin, kun suunta ei ole vielä täysin selvillä.
Jasmin Hiissa & Jenni Hiipakka
Kirjoittajat opiskelevat sosiaalityötä Jyväskylän yliopistossa ja suorittavat opintoihinsa kuuluvaa maisterivaiheen harjoittelua Tansanian Mto wa Mbussa.
LÄHTEET
Globalis. (2022). Tansania: Historia. Suomen YK-liitto. https://globalis.fi/maat/tansania#Historia-1
Rudanko, Juha. (2008). Juhani Koponen: Vaihtoehtoja ei ole. Maailman kuvalehti. https://maailmankuvalehti.fi/2008/11/pitkat/juhani-koponen-vaihtoehtoa-ei-ole/ Viitattu 21.5.2025.
Ulkoministeriö. (n.d.). Suomen kehitysyhteistyö Tansaniassa. Viitattu 26.5.2025. https://um.fi/kehitysyhteistyo-tansania
