Kirjoittaja: Helene Santala
[In English below]
Palestiinalaisten painajaismainen tilanne on kestänyt yli kaksi vuotta. Satoja tuhansia ihmisiä, joista suurin osa siviilejä, on tapettu. Koulut on pommitettu maan tasalle, ja terveydenhuolto, sekä vesi- ja jätehuoltoinfrastruktuuri ovat romahtaneet. Ruokahuollon tilanne on yhä kriittinen ja suurin osa Gazan kaistan asukkaista kärsii aliravitsemuksesta. Rankkasateet ja kylmä talvi ovat pahentaneet tilannetta entisestään.
YK:n valtuuttaman riippumattoman tutkintakomission mukaan Israel toteuttaa palestiinalaisten kansanmurhaa Gazassa. Sorto ja väkivalta palestiinalaisia kohtaan ei kuitenkaan alkanut kaksi vuotta sitten, vaan viimeisimpien tapahtumien voi todeta olevan jatkumoa kolonialismin pitkälle historialle alueella. Israel on vuosikymmenten ajan tuhonnut palestiinalaisten koteja ja siirtänyt omaa väestöään alueelle perustaessaan kansainvälisen lain vastaisia siirtokuntia muun muassa Länsirannalle. Israelin onkin todettu ylläpitävän apartheid-järjestelmää tarkoituksenaan sortaa ja hallita palestiinalaisia, sekä toteuttavan systemaattista sortoa palestiinalaisalueilla asuvia palestiinalaisia, mutta myös muissa maissa asuvia pakolaisia kohtaan. Lähes kahdeksankymmentä vuotta kestänyt palestiinalaisten pakolaisuus on pitänyt sisällään väkivaltaa, sortoa ja syrjintää, jonka keskellä uudet sukupolvet ovat kasvaneet. Palestiinalaisten voidaan nähdä olevan yksi sellainen ryhmä, johon liittyen sosiaalityö kansainvälisesti on hiljentynyt.
Sosiaalityön professori Anneli Pohjolan mukaan rakenteellisen sosiaalityön tehtävät voidaan jakaa tieto-, inkluusio-, strategia- ja oikeudenmukaisuustyöhön. Nämä tehtäväalueet korostavat rakenteellisen sosiaalityön sosiaalipoliittista roolia. Oikeudenmukaisuustyön nähdään sisältävän sellaista toimintaa, jolla on mahdollista herättää keskustelua sosiaalityölle tärkeistä aiheista, luoda kuvaa vallitsevista epäkohdista ja puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Oikeudenmukaisuustyötä on mahdollista toteuttaa muun muassa kehittämis- ja tutkimustoiminnan, kirjoittamisen, haastatteluiden antamisen, kansalaisaktivismin ja järjestötoiminnan kautta. Se ymmärretään arvoja ja etiikkaa korostavana toimintana rakenteellista sosiaalityötä läpäiseväksi tehtäväksi ja sen nähdään kiinnittyvän koko sosiaalityön ytimeen.
Tutkin sosiaalityön maisterintutkielmassani sitä millaista palestiinalaisiin liittyvää oikeudenmukaisuustyötä sosiaalityöntekijät, sosiaalityön opiskelijat ja tutkijat tekevät Suomessa, sekä sitä millaiset tekijät tukevat tai estävät tätä toimintaa. Koin aiheen tärkeäksi sen ajankohtaisuuden, mutta erityisesti myös Palestiinaan liittyvän vähäisen sosiaalityön tutkimuksen vuoksi. Toteutin tutkielmani laadullisena kyselytutkimuksena, jonka aineisto koostui kolmestakymmenestäviidestä vastauksesta.
Tulosten perusteella vastaajat tunnistivat oikeudenmukaisuustyön olevan keskeinen osa kriittistä ja rakenteellista sosiaalityötä. Vastaajista 74 % (26 henkilöä) kertoi osallistuvansa tavalla tai toisella palestiinalaisten puolesta tehtävään oikeudenmukaisuustyöhön. Vastaajat kertoivat toteuttavansa monimuotoista oikeudenmukaisuustyötä palestiinalaisten tukemiseksi. Nämä oikeudenmukaisuustyön toimintatavat oli mahdollista jakaa kolmeen pääluokkaan: kansalaisaktivismiin, kirjoittamiseen ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan, sekä järjestötoimintaan. Palestiinalaisiin liittyvän kansalaisaktivismin toteuttamisen käytännön muotoja olivat muun muassa mielenosoitusten järjestäminen, sekä niihin osallistuminen, vetoomusten allekirjoittaminen ja laatiminen, sosiaalisen median käyttäminen tietoisuuden levittämiseksi, suora vaikuttaminen päättäjiin, BDS- liikkeen mukainen boikotointi, sekä keskustelun avulla vaikuttaminen. Myös tutkimus- ja kehittämistyö, sekä kirjoittaminen, kuten mielipidekirjoitukset, blogitekstit ja kannanotot, nousivat konkreettisiksi keinoiksi toteuttaa oikeudenmukaisuustyötä. Osana järjestötyötä toteutettiin monimuotoista toimintaa, kuten tapahtumien ja keskustelutilaisuuksien järjestämistä, sekä verkostotyötä ja rahankeräystä. Haastatteluiden antaminen ei kuitenkaan noussut lainkaan esiin oikeudenmukaisuustyön keinona palestiinalaisten tukemiseksi. Lisäksi tutkielman perusteella rakenteellisen sosiaalityön eri osa-alueiden mukaiset tehtävät näyttäytyivät usein päällekkäisinä tai yhteen kietoutuneina. Oikeudenmukaisuustyö ja sen eri muodot sisältävät tulosten perusteella usein niin tietotyötä kuin strategia- ja sosiaalipoliittistakin työtä.
Palestiinalaisiin liittyvän oikeudenmukaisuustyön toteuttamista tukevia tekijöitä olivat tulosten perusteella muun muassa sosiaalialan ammatilliset arvot ja eettiset periaatteet, sosiaalinen tuki ja kollektiivinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa, lisääntynyt tieto aiheesta, mutta myös omien etuoikeuksien tiedostaminen. Toisaalta tulosten perusteella esteitä oikeudenmukaisuustyölle loivat muun muassa jaksamiseen ja resurssien puutteeseen liittyvät haasteet, sosiaalisen tuen puute, sosiaalityön organisaatioiden vaikeneminen aiheesta ja sosiaalityössä vallitseva hiljaisuuden kulttuuri. Vastaajien näkemyksissä toistui lisäksi turhautumista siitä, että erityisesti rakenteellinen sosiaalityö on heikosti resursoitua. Rakenteellisen sosiaalityön näkymätön tai epäselvä rooli, sekä sosiaalityön neutraaliuden vaatimus estivät vastausten mukaan myös osaltaan oikeudenmukaisuustyön toteuttamista. Näihin kytkeytyivät palestiinalaisten puolesta puhumiseen liitetyt mahdolliset ammatilliset riskit, kuten pelko työmahdollisuuksien menettämisestä ja leimautumisesta, sekä laajemmat kärjistyneet yhteiskunnalliset asenteet ja poliittinen ilmapiiri. Sosiaalityön institutionaalinen vaikeneminen ja depoliittisuuden vaatimus voivat rajoittaa sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua oikeudenmukaisuustyöhön, vaikka monet alan ammattilaiset ja opiskelijat näkevät sen keskeisenä osana ammattietiikkaansa.
Johtopäätöksenä oli mahdollista todeta, että oikeudenmukaisuustyö palestiinalaisten tukemiseksi toteutuu moninaisissa muodoissa, mutta sen toteuttaminen osana sosiaalityötä kohtaa merkittäviä haasteita ja on pääasiallisesti vapaa-ajalla toteutettavaa toimintaa. Sitä toteutetaan suurilta osin eri muotoisena aktivismina, jolloin oikeudenmukaisuustyön voi nähdä olevan sosiaalityön viranomaisluonteisen toiminnan ulkopuolella. Oikeudenmukaisuustyö ja siihen sisältyvä kansalaisaktivismi on kuitenkin yksi rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueista, jonka valossa rakenteellisen sosiaalityön sisältöjen kehittäminen näyttäytyy välttämättömänä.
Suomessa on tuhansia sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityön opiskelijoita, jolloin on tunnustettava, että kyselyn otos ja palestiinalaisten tueksi oikeudenmukaisuustyötä toteuttavien määrä on murheellisen pieni. Ajattelen kuitenkin, että oikeudenmukaisuustyötä palestiinalaisten puolesta toteuttavat ammattilaiset ja opiskelijat ovat osaltaan rakentamassa monipuolista, poliittisuutensa tunnistavaa ja konflikteja pelkäämätöntä kuvaa sosiaalityöstä. Lisäksi on huomioitava, että Palestiinaan liittyvän sosiaalityön tutkimuksen vähyys aiheuttaa merkittävän puutteen aiheen käsittelemiseksi. Ylisukupolvisten traumojen, sorron ja ihmisoikeusloukkausten ollessa sosiaalityön ja sosiaalityön tutkimuksen vahvaa osaamisaluetta tutkielmani nostaa esiin välittömän tarpeen palestiinalaisiin liittyvälle sosiaalityön tutkimukselle.
Tutkielmani haastaakin meitä pohtimaan sosiaalityön tavoitteita ja poliittista luonnetta, sekä kehittämään rakenteellisen sosiaalityön sisältöjä uudistavan lähestymistavan kautta. Kriittisen ja uudistavan rakenteellisen sosiaalityön näkökulman mukaisesti on selvää, että sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle omistautuneena työnä sosiaalityöntekijät eivät voi jättää toimimatta palestiinalaisten puolesta. Tämän tutkielman tulosten perusteella sosiaalityössä voi todeta olevan tarpeen kehittää keinoja, joilla sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia toteuttaa monimuotoista rakenteellista sosiaalityötä voitaisiin vahvistaa ilman, että he joutuvat pelkäämään mahdollisia ammatillisia riskejä tai leimautumista. Uudistavan ja muutokseen tähtäävän rakenteellisen sosiaalityön näkökulmia tulisi myös vahvistaa sosiaalityön koulutuksessa ja tutkimuksessa, jotta oikeudenmukaisuustyölle syntyy entistä vankempi käytännön eri tasoilla toteutuva perusta. Oikeudenmukaisuustyön toteuttaminen sosiaalityön arvopohjan ja eettisten periaatteiden mukaisesti tulisi ymmärtää keskeisenä osana sosiaalityön asiantuntijuutta ja kollektiivista ammatillista toimintaa. Ihmisoikeuksien puolustaminen sosiaalityössä ei saa jäädä teoreettiseksi tai pelkäksi arvojen toisteluksi. Se vaatii rohkeutta ja käytännön tekoja.
Pääset tutustumaan “Hiljaisuutta rikkomassa – Rakenteellisen sosiaalityön oikeudenmukaisuustyö ja Palestiina” tutkielmaan alla olevasta linkistä.
https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_105775
IN ENGLISH
Master’s Thesis on Justice Work in Support of Palestinians
The nightmarish situation of Palestinians has continued for over two years. Hundreds of thousands of people, the majority of whom are civilians, have been killed. Schools have been bombed to the ground, and healthcare as well as water and sanitation infrastructure have collapsed. Food security remains critical, and most of the population of the Gaza Strip suffers from malnutrition. Heavy rains and a cold winter have further worsened the situation.
According to an independent commission of inquiry mandated by the United Nations, Israel is committing genocide against Palestinians in Gaza. However, oppression and violence against Palestinians did not begin two years ago; rather, the most recent events can be understood as part of a long historical continuum of colonialism in the region. For decades, Israel has destroyed Palestinian homes and transferred its own population into the area by establishing settlements that violate international law, including in the West Bank. Israel has been found to maintain an apartheid system with the aim of oppressing and controlling Palestinians, as well as to carry out systematic oppression against Palestinians living in the occupied territories and against refugees living in other countries. Nearly eighty years of Palestinian displacement has involved violence, oppression, and discrimination, amid which new generations have grown up. Palestinians can thus be seen as one of the groups about whom social work internationally has fallen silent.
According to Professor of Social Work Anneli Pohjola, the tasks of structural social work can be divided into knowledge work, inclusion work, strategy work, and justice work. These areas emphasize the socio-political role of structural social work. Justice work is understood to include activities that make it possible to initiate discussion on issues important to social work, to create awareness of prevailing injustices, and to defend marginalized groups. Justice work can be carried out through, among other things, development and research activities, writing, giving interviews, civic activism, and organizational work. It is understood as an activity emphasizing values and ethics that permeates structural social work and is seen as being connected to the very core of social work.
In my master’s thesis I examine what kind of justice work related to Palestinians social workers, social work students, and social work researchers carry out in Finland, as well as which factors support or hinder this activity. I considered the topic important due to its topicality, but especially because of the limited amount of social work research related to Palestine. I conducted my thesis as a qualitative survey study, with data consisting of thirty-five responses.
Based on the results, respondents recognized justice work as a central part of critical and structural social work. Seventy-four percent of respondents (26 individuals) reported participating in justice work in support of Palestinians in one way or another. Respondents described carrying out diverse forms of justice work to support Palestinians. These practices could be divided into three main categories: civic activism; writing and research and development work; and organizational activity. Practical forms of civic activism related to Palestine included organizing and participating in demonstrations, signing and drafting petitions, using social media to raise awareness, direct advocacy toward decision-makers, boycotting in accordance with the BDS movement, and influencing through discussion. Research and development work as well as writing, such as opinion pieces, blog texts, and public statements, also emerged as concrete means of carrying out justice work. As part of organizational work, diverse activities were undertaken, including organizing events and discussion forums, as well as networking and fundraising. However, giving interviews did not emerge at all as a means of justice work in support of Palestinians. Furthermore, based on the thesis, the different task areas of structural social work often appeared overlapping or intertwined. According to the results, justice work and its various forms often include elements of knowledge work as well as strategic and socio-political work.
Factors supporting the implementation of justice work related to Palestinians included professional values and ethical principles in social work, social support and collective collaboration with different actors, increased knowledge on the issue, and awareness of one’s own privileges. Conversely, obstacles to justice work included challenges related to coping and lack of resources, lack of social support, the silence of social work organizations on the issue, and a prevailing culture of silence within social work. Respondents also repeatedly expressed frustration that structural social work is poorly resourced. The invisible or unclear role of structural social work, as well as demands for neutrality and depoliticization in social work, were also seen as hindering justice work. These were connected to perceived professional risks associated with speaking out for Palestinians, such as fear of losing employment opportunities and being stigmatized, as well as broader polarized societal attitudes and the political climate. Institutional silence within social work and the demand for apoliticality can limit social workers’ opportunities to participate in justice work, even though many professionals and students see it as a central part of their professional ethics.
In conclusion, it can be stated that justice work in support of Palestinians takes place in diverse forms, but its implementation as part of social work faces significant challenges and is mainly carried out in one’s free time. It is largely conducted in the form of various types of activism, which places justice work outside the official, authority-based practices of social work. However, justice work and the civic activism it entails constitute one of the task areas of structural social work, highlighting the necessity of developing the content of structural social work.
There are thousands of social workers and social work students in Finland, making it necessary to recognize that the survey sample and the number of those carrying out justice work in support of Palestinians are distressingly small. Nevertheless, I believe that the professionals and students engaged in justice work for Palestinians are contributing to the construction of a diverse image of social work, one that acknowledges its political nature and is unafraid of conflict. It must also be noted that the scarcity of social work research related to Palestine constitutes a significant gap in addressing the topic. Given that intergenerational trauma, oppression, and human rights violations are areas of strong expertise within social work and social work research, my thesis highlights an urgent need for social work research related to Palestinians.
The thesis thus challenges us to reflect on the aims and political nature of social work and to develop the content of structural social work through a transformative approach. From the perspective of critical and transformative structural social work, as a profession devoted to social justice, social workers cannot refrain from acting in support of Palestinians. Based on the findings of this thesis, there is a need within social work to develop ways to strengthen social workers’ opportunities to carry out diverse forms of structural social work without fear of professional risks or stigmatization. Perspectives of transformative and change-oriented structural social work should also be strengthened in social work education and research to create a more solid practical foundation for justice work at different levels. Implementing justice work in accordance with the values and ethical principles of social work should be understood as a central part of social work expertise and collective professional action. Defending human rights in social work must not remain theoretical or merely a repetition of values; it requires courage and concrete action.
You can explore the thesis via the link below (in Finnish).
