Kaiken muutos on myös sosiaalityön muutos

Miina Kaartinen

Sosiaalityön yliopistoverkoston tiedeblogin historian kaksi ensimmäistä kirjoitusta tuovat näkyväksi ilmastokysymykseen liittyvän perusjännitteen: suhtaudutaanko ilmastonmuutokseen sosiaalityössä yhtenä ilmiönä muiden ilmiöiden joukossa, vai muuttaako ilmastonmuutos kaiken -myös sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen. 

Helmikuussa 2020 perustetussa Sosiaalityön tiedeblogissa on ryhdytty pohtimaan sosiaalityön tutkimuksen ja ilmastonmuutoksen suhdetta. Blogia julkaisee valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet. Näin ollen tekstit kertovat osaltaan kehityksestä, jossa globaalit näkökulmat alkavat valua suomalaisen sosiaalityön tutkimuskentän valtavirtaan. Samaa viestiä antoivat myös viime vuoden Sosiaalityön tutkimuksen päivät, joiden teemana Rovaniemellä oli globaali ja lokaali sosiaalityössä. Pitkään odotettu keskustelu suomalaisen sosiaalityön ajankohtaisesta tehtävästä globaalissa maailmassa on käynnistymässä hitaasti.

Ensimmäisessä tiedeblogin kirjoituksessa Ilmasto muuttuu ja muuttuuko sosiaalityö? professori Timo Harrikari, yliopistolehtori Harry Lunabba ja tutkijatohtori Maija Mänttäri-van der Kuip pohtivat ympäristökriisiä ja sosiaalityön tietoparadigman tarkistamista. Kirjoittajien mukaan ympäristökriisiin vastaaminen näyttäisi edellyttävän ainakin kolmea tieteenalan sisäistä muutosta: 1) temaattisen huomion kääntämistä ylirajaisiin ja paikallisesti ilmeneviin maailmanlaajuisiin ongelmiin 2) teoreettisen painopisteen siirtämistä kohti sen hyväksymistä, että myös sosiaalityötä määrittävät elämän ekologiset reunaehdot maapallolla sekä 3) siirtymää reaktiivisesta sosiaalityöstä ennakoivaan otteeseen (proaktiivisuus).

Blogin toinen julkaistu teksti on professori Kirsi Juhilan kommentti, otsikolla Sosiaalityö on ajassa kiinni olevaa, monilla tasoilla toteutuvaa ihmisoikeustyötä. Juhilan mukaan ilmastonmuutos on tämän hetken kysymyksistä vakavin, mutta kuitenkin vain yksi iso kysymys muiden joukossa -samaan tapaan kuin maailmansodat, lamavuodet ja teknologisoituminen ovat aikaisempina aikakausina olleet. Juhila vetää yhteen kirjoituksensa toteamalla, että suuriin globaaleihin kysymyksiin pitää vastata monilla tutkimusotteilla, ei paradigmavaihdoksella. Kyseinen näkökulma on kapea ja kestämätön.

Kun paradigmalla tarkoitetaan ”jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksyttyä oppirakennelmaa, ajattelutapaa, suuntausta” (Kielitoimiston sanakirja), on selvää, että suomalainen sosiaalityö tarvitsee nimenomaan paradigmavaihdoksen. Näin on siksi, että jatkuvaan talouskasvuun sitoutuneen järjestelmän osana nykyinen institutionaalinen sosiaalityö käytännössä ja teoriassa on osavastuussa luonnon ja ihmisten hyväksikäytöstä. Sosiaalityön moraalista ydintä ajatellen tilanne ei voi jatkua näin, koska elonkehän rajat ovat tulleet vastaan. Ilman elämän edellytyksiä maapallolla, ei ole myöskään sosiaalityötä.

Harrikarin ym. kirjoittamassa Ilmasto muuttuu, muuttuuko sosiaalityö -tekstissä listatut tieteenalalta vaaditut muutokset ovat yhdenmukaisia niiden ajatusten kanssa, joita ekososiaalisen sosiaalityön tutkijat ovat meillä ja maailmalla esittäneet jo vuosia. Esimerkiksi kirjassaan Green Social Work (2012) Lena Dominelli toteaa ympäristökriisin olevan myös sosiaalityön profession kriisi. Suomessa muun muassa Aila-Leena Matthies ja Kati Närhi (esim. 2014, 2017), sekä Satu Ranta-Tyrkkö (esim. 2017) ovat kirjoittaneet laajasti sosiaalityön ja ympäristökriisien suhteesta. Tutkimusten viesti on yhteneväinen: meidän tulee asemoida sosiaalityö ennakkoluulottomasti uudelleen, kestävämmälle pohjalle ja vastaamaan tämän aikakauden haasteisiin.

Tutkimusten viesti on yhteneväinen: meidän tulee asemoida sosiaalityö ennakkoluulottomasti uudelleen, kestävämmälle pohjalle ja vastaamaan tämän aikakauden haasteisiin.

Matthies ja Närhi (2014) ovat jäsentäneet ekososiaalista sosiaalityötä myös rakenteellisen näkökulman kautta. Heidän mukaansa ekososiaalisen viitekehyksen eri suuntaukset ovat lähestyneet sisällöllisesti toisiaan niin, että nykyään voidaan puhua ”yhteisestä globaalista ekososiaalisen sosiaalityön keskustelusta”. Tässä keskustelussa olennaista on se, että talouden globalisoituessa ympäristöongelmiin liittyvät paikalliset asiat ovat usein samanaikaisesti globaaleja. Lisäksi on havahduttu länsimaisen professiokäsityksen ja järjestelmälähtöisten toimintamallien haasteisiin. Keskeistä on myös sosiaalityön tehtävä liittyen yhteiskunnan ekososiaalisen transformaation vaatimukseen.

Ekososiaalinen transformaatio tai siirtymä on moniammatillinen ja monitieteinen prosessi, jota on Suomessa viime vuosina käsitteellistänyt muun muassa monitieteinen BIOS-tutkimusyksikkö. BIOS käyttää termiä ekologinen jälleenrakennus ja tarkoittaa sillä, että ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien hallittu kohtaaminen vaatii yhteiskunnilta nopeita ja mittavia toimenpiteitä.

Bioslaisten mukaan tasa-arvoon, osallisuuteen ja toimeentuloon liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua ei voida erottaa ekologisista kysymyksistä, eikä ympäristökriisien ratkaisemista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Sosiaalityön yhteiskunnallisessa asiantuntijuudessa on kyse siitä, asettuuko sosiaalityö myötäilemään muutosten virtaa vai omaksuuko se proaktiivisen roolin vaikuttajana (Pohjola 2019). Mikä on sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön rooli ekologisessa jälleenrakennuksessa?

Liittyessäni Globaali sosiaalityö ry yhdistykseen vuonna 2011, sanapari ”globaali sosiaalityö” ei ollut vakiintunut suomalaisessa keskustelussa muuten kuin yhdistyksen toimintaan viitatessa. Puhetta globaalista sosiaalityöstä laajempana käsitteenä ei kerta kaikkiaan ollut. Muutamassa vuodessa tilanne on muuttunut radikaalisti. Sosiaalityöntekijöiden joukossa kuplii nyt virkeää joukkovoimaa, jonka pääsanomana on, että sosiaalityöntekijät ovat aktiivisia ja merkittäviä yhteiskunnallisia toimijoita. Miten saisimme valjastettua tämä joukkovoiman koko maapallon hyväksi?

Rauhaisaa Kansainvälistä sosiaalityön päivää!


Kirjoittaja Miina Kaartinen on sosiaalityöntekijä YTM ja työskentelee kulttuurintutkimuksen väitöskirjatutkijana Tampereen yliopistossa. Miina toimi Globaali sosiaalityö ry:n puheenjohtaja 2014-2019 ja on yhä aktiivijäsen.

Lähteet:

BIOS-tutkimusyksikkö (2019) Ekologinen jälleenrakennus. https://eko.bios.fi/ 

Dominelli, Lena (2012) Green Social Work. From Environmental Crises to Environmental Justice. Cambridge: Polity. 

Helne, Tuula, Hirvilammi, Tuuli & Laatu, Markku (2012) (toim.) Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Matthies, Aila-Leena & Närhi, Kati (2014) Ekososiaalinen lähestymistapa rakenteellisen sosiaalityön viitekehyksessä. Teoksessa Anneli Pohjola, Merja Laitinen & Marjaana Seppänen (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja. Kuopio: UniPress, 87−95.

Matthies, Aila-Leena & Närhi, Kati (2017) (toim.) Ecosocial transition in society. Contribution of social work and social policy. Routledge Advances in Social Work. Lontoo: Routledge.

Pohjola, Anneli (2019) Sosiaalityö yhteiskunnassa ja yhteiskunta sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola & Tarja Kemppainen & Asta Niskala & Nina Peronius (toim.) Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaalityö. Tampere: Vastapaino, 323–341.

Ranta-Tyrkkö, Satu (2017) Sosiaalityön tulevaisuuden etiikka epävarmuuden ja ympäristökriisien maailmassa. Teoksessa Rosi Enroos & Mikko Mäntysaari & Satu Ranta-Tyrkkö (2017) Mielekäs tutkimus. Näkökulmia sosiaalityön tutkimuksen missioihin. Tampere: Tampere University Press, 114–139.

Abstraktihaku: Hyvinvoinnin muuttuvat ulottuvuudet paikallisesti ja globaalisti

Sosiaalityön tutkimuksen päivien abstraktihaku on auki 15.1.2020 asti. Päivien teema on ”Hyvinvointi 2020”. Sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestetään tänä vuonna Kuopiossa, Itä-Suomen yliopistossa 13.–14.2.2020. Tervetuloa mukaan omalla esityksellä ryhmään numero 4, jossa paneudutaan teemaan “Hyvinvoinnin muuttuvat ulottuvuudet paikallisesti ja globaalisti”.

Ote työryhmän kuvauksesta:

”Globaali muuttoliike muokkaa sekä yksilöitä että niitä yhteiskuntia ja yhteisöjä, joihin yksilöt ovat suorassa tai epäsuorassa yhteydessä. Siirtolaisuudesta ja ihmisten liikkuvuudesta on muodostunut pysyvä ja samalla muuttuva ilmiö, joka on entistä vahvemmin politisoitu. Tällöin ihmisiä sekä paikallisia että kansainvälisiä valtasuhteita pyritään hallitsemaan monimutkaisilla ja tarkoilla rekisteröintijärjestelmillä. 

Sosiaalityössä kertyy jatkuvasti olennaista tietoa globaaleista sosiaalisten, poliittisten ja ekologisten muutosten vaikutuksesta ihmisten arkeen, muutosten reunaehdoista, palvelujärjestelmien epäkohdista, ihmisten ja perheiden hyvinvoinnista sekä osallisuudesta. Sosiaalityön asiantuntijuuden erityispiirre on sen vahva kiinnittyminen sekä ihmisten arkielämään että laajempaan yhteiskunnalliseen ja globaaliin tehtävään. Globaalin muuttoliikkeen muuttaessa yhteiskuntia ja yhteisöjä, muuttuu myös perinteinen tapa määritellä hyvinvointia. Mitä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa hyvinvointi jakaantuu eri ryhmille eri tavoin ja erilaisin määrityksin? Entä miten hyvinvointi määritellään tilanteessa, kun osa yhteiskunnan sisällä olevista ihmisistä jää julkisesti tuotettujen hyvinvointipalveluiden ulkopuolelle? 

Sosiaalialan palvelujärjestelmää, työmenetelmiä ja sosiaalityön tutkimusta voidaan tarkastella sekä paikallisesta että globaalista perspektiivistä. Globaalit ilmiöt saattavat tuntua liian isoilta, kaukaisilta ja kompleksisilta, jotta niiden näkeminen olisi yhteisön, alueen tai edes kansallisen tason perspektiivistä mahdollista. Kuitenkin yksilön ja yhteisön kannalta käsitteet osallisuus, kuuluminen ja paikallinen vaikuttaminen ovat globaalisti kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan ytimessä. 

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi teoreettisia, empiirisiä ja käytännön kokemuksista kertovia esityksiä, joissa käsitellään sosiaalialan työtä ja hyvinvoinnin rakentumista globalisoituneessa maailmassa.

Lähetä abstraktisi työryhmän vetäjille 15.1. mennessä.

Työryhmän vetäjät:

Miina Kaartinen, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto, miina.kaartinen(a)tuni.fi

Marja Katisko, dosentti, Diakonia-ammattikorkeakoulu, marja.katisko(a)diak.fi

Ari Nieminen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu, ari.nieminen(a)diak.fi

Lisätietoja tutkimuksen päivistä: http://www.uef.fi/web/hyvinvointi2020/home

Ekososiaalisen jälleenrakennuksen aika

Globaali sosiaalityö ry / Helsinki, teemailta ekososiaalisesta sosiaalityöstä 12.2.2019

Marja Katisko

Kokoonnuimme Globaali sosiaalityö ry:n Helsingin toimintaryhmän puitteissa ekososiaalinen sosiaalityö -teeman ympärille. Keskustelun virittäjäksi hahmottelin ekososiaalisen työn käsitettä tarkastelemalla sitä osana laajempia paikallisia ja globaaleja muutos- ja siirtymävaiheita. Alustuksen jälkeen syntyi vilkasta ja värikästä keskustelua ekososiaalisen ulottuvuuksista käytännön sosiaalityössä ja koulutuksessa, ilmiöistä joita kohtaamme päivittäin. Tässä kirjoituksessa alustus ja keskustelu nivoutuvat toisiinsa.



Yhteisöjen, työn ja kuluttamisen muutos kohti merkityksellistä elämää

Elävät organismit, ihmiskunta mukaan lukien, ovat maailmanlaajuisesti suurten muutosten äärellä. Aikakautta kuvataan monenlaisten siirtymisen aikakaudeksi, joiden viesti on sama: suurin ja vakavin koskee luonnonvarojen niukkuutta ja loppumista. Olemme tilanteessa, jota voi luonnehtia jatkuvan talouskasvun ja hyvinvointivaltion, sekä kuluttajakansalaisuuden jälkeiseksi aikakaudeksi. Talouden perustan on sanottu murenneen jo kauan sitten ylitettyämme rajallisen planeettamme kantokyvyn. Samalla sekä paikallisella että globaalilla tasolla ilmenevä polarisaatiokehitys etäännyttää vauraita ja vähäosaisia toisistaan. Kehityksestä koituvat hyödyt ja haitat jakaantuvat yhä epätasaisemmin sekä yhteiskuntien sisällä että maiden ja maanosien välillä. On muodostunut globaali jännitteinen tila, joka vähentää ihmisten välistä luottamusta ja sosiaalista koheesiota. Muutoksen aika liittyy kriisiin, jossa keskeisessä muutoksen tekijöinä voivat olla paikalliset ja globaalit koulutusjärjestelmät, yhteisöt, työelämä sekä poliittiset järjestelmät ja vallan uudelleen määrittely. Kyse ei ole tulevaisuuden kuvasta, vaan tilanteesta joka on läsnä juuri nyt.



Talouskasvun jälkeinen aika ja kuluttajakansalaisuuden jälkeinen aika tarkoittavat siirtymää luonnonvaroja tuhlaavasta kulutuksesta kohti kestävämpiä kulutustottumuksia. Merkityksellisen työn ja kuluttamisen välinen riippuvuus tarkoittaa hyvinvoinnin perustan muutosta. Siirtymä tarkoittaa hyvinvoinnin merkityksen laajenemista siten, että siinä yhdistyy sekä ekologinen ja sosiaalinen näkökulma että yhteisöjen kulttuurinen muutos yksilöiden hyvinvoinnin määrittäjänä.  Inhimillinen hyvinvointi rakentuu välttämättömistä elämän edellytyksistä, mutta ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan voi rakentua muita ekosysteemejä tuhoavalla tavalla. Ekosysteemien elinvoimaisuuden turvaaminen mahdollistuu osallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja tietoisuuden tunnetta vahvistamalla.  Kyseessä on yhteisön käsitteellisen perustan uudelleenrakentaminen ja vaurauden uudelleenmäärittely.


Mikä on vaihtoehto jatkuvalle talouskasvuajattelulle? Osallisuus: arvokas oleminen ilman instrumentaalista arvoa mahdollistaa lähtökohdat suunnitella sisältöjä aidosta ihmisarvosta lähteviin tavoitteisiin…”

”Viimeaikainen puhe vanhustenhuollon tilasta yksityisine palvelutuottajineen. Tavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Usein ainoastaan voitontavoittelua. Mitä vanhukset tai työntekijät tässä merkitsevät?”

”Niin kauan kuin ”muuttumaton”, sisäänrakennettu kapitalismi vallitsee, sosiaaliseen ilmapiiriin vaikuttaminen kohti kestävämpää elämäntapaa näyttäytyy haastavana.”



”Köyhät ihmiset elävät ekologisesti ja niukkojen resurssien puitteissa. Mitä jos köyhien ihmisten elämän ekologinen elämäntapa nostettaisiin tavoittelemisen arvoiseksi kaikille? Käännettään ihmisten väliset arvoasetelmat ja sosiaaliluokat ylösalaisin, minkälainen elämä oikeastaan on tavoittelemisen arvoista.”

”Mitä tarkoittaa sisäänrakennettu vaatimattomuus elämäntapana, onko se puhetta, onko se tekoja, kenelle se on tiedostettu elämänasenne, miten se muodostuisi kaikille elinehdoksi.”

”Ekososiaaliseen perustaan kiinnittyvä (lasten ja perheiden kanssa tehtävä) sosiaalityön on mahdollista luoda ja voimistaa kestävään kulutukseen pohjautuvaa elämäntapaa, koska hyvinvointi mahdollistuu muutoin kuin kuluttamalla.”

”Nuoret ja lapset tarvitsevat roolimalleja, idoleita, jotka puhuvat kestävästä kehityksestä, yhteisöllisyydestä, tulevaisuudesta tavalla jota lapset ja nuoret ymmärtävät ja siten että tietoisuutensa kasvaa.”

”Niukkuuden arvostaminen haastaa sosiaalityöntekijöiden, opettajien, mentoreiden, tutkijoiden omat henkilökohtaiset elämät ja valinnat. Mihin muutos pitäisi oikeastaan kohdistaa. Keskiluokkaanko? Kyse ei ole omista mielenpiteistä tai asenteista, kyse on laajemmasta.”

 ote yhteisestä keskustelusta

Ekososiaalinen ei ole päälle liimattu tai muita teorioita täydentävä. Sosiaalityön tiedonmuodostuksen ja opetussuunnitelmien sisältöjen muutos merkitsee paradigman muutosta. Ekososiaalisen työn taustalla oleva metateoria jäsentää tietoa. Muutos ei ole yksilökohtainen valinta tai mielipide, ekososiaalisuus tarkoittaa maailmankuvan ja tieteen filosofian muutosta. Paradigmojen muutos tarkoittaa kysymystä siitä, millaista yhteiskuntaa koulutusjärjestelmä ja tieteenala uusintavat. Epistemologinen perusta tulee määritellä sellaisten elementtien varaan, joilla on mahdollista lisätä tietoisuutta globaaleista riippuvuussuhteista, ekologisesta yhdenvertaisuudesta sekä kasvun rajoista. Sosiaalityön koulutus ja tutkimus ovat ekososiaalisen sivistyksen suhteen avainasemassa, mutta mahdollisuus muutokseen tapahtuu ainoastaan tieteenalojen ja ammattialojen kanssa yhteistyössä.



Ihminen on sama kuin luonto. Olen samaa heidän kanssaan, jotka pakenevat ilmastonmuutosta. Olen yhtä takapihani kukkien ja siilien, naapurin hevosten kanssa. Sitä on ekologinen yhdenvertaisuus kaikkien elävien organismien kanssa”

Muutos teorian tasolle. Esimerkiksi person-in-environment- ajatteluun liittyvän ympäristön laajentaminen sosiaalisesta ympäristöstä fyysiseen ympäristöön”

”Ilmastonmuutoksen ja sosiaalityön suhde kahdenlainen: toisaalta ilmiö edellyttää sosiaalityön profession muutosta, jotta sosiaalityö voisi säilyttää relevanttiutensa ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä ja sosiaalisten ongelmien ehkäisijänä. Toisaalta sosiaalityö taas tarvitaan mukaan ilmastonmuutostyöhön ja siihen liittyvään keskusteluun sosiaalisen asiantuntijana”

”Ilmastonmuutos ei mahdu suomalaiseen aikahorisonttiin laajana ja kokonaisvaltaisena ilmiönä. Näin ollen vaikea reagoida ja muuttaa asenneilmapiiriä.”

”Yhteisösosiaalityön sisällön uudenlainen tuleminen: kuinka rakentaa kestävää yhteisöä?”


Siirtymät ovat vaikeita valtarakennelmien ja vastuiden vuoksi. Viime kädessä kysymys on siitä, että sosiaalinen rakennetaan toisenlaiseksi, sosiaalisen käsite määritellään uudelleen. Sosiaalista ei enää voi määritellä omaksi alueekseen, eikä talouden ehdoilla. Sosiaalinen on määriteltävä uudelleen osaksi muita kestävän kehityksen osatekijöitä. Olisi löydettävä sellainen kieli, jolla olisi mahdollista aloittaa ekologinen jälleenrakennus. Siirtymä on mahdollista, koska siihen liittyy toivo.

”sukupolvien välisen tasa-arvon korostaminen”

”oikeudenmukaisuus suhteessa kolmansiin maihin”

”pitäisi löytää sellaisia työpaikkoja (nuorille), joissa on oikeasti järkeä”

Teksti: Marja Katisko & lainaukset teemailtaan osallistuneilta // Kuvat: Miina Kaartinen


Globaali sosiaalityö ry:n toiminnan temaattinen painopiste on vuonna 2019 ekososiaalinen ja holistinen sosiaalityö. Teeman pohtiminen käynnistyi alkuvuoden tutkijatapaamisessa Kainuussa ja jatkuu läpi vuoden. Tervetuloa mukaan toimintaan ja keskusteluun!


Abstraktihaku: Globaali sosiaalityö -uuteen asiantuntijuuteen

Sosiaalityön tutkimuksen päivien abstraktihaku on auki helmikuun loppuun asti. Päivien teema ”Muuttuvat rajat ja vastuut -globaali ja lokaali sosiaalityössä” on inspiroinut monta kiinnostavaa työryhmää. Tervetuloa mukaan omalla esityksellä sosiaalityön tulevaisuuden asiantuntijuutta pohtivaan ryhmään numero 6!

Ote työryhmän kuvauksesta:

”Yhteisöt ympäri maailmaa ovat voimakkaiden taloudellisten, poliittisten, sosiaalisten ja ekologisten muutosten ja kriisien vaikutuspiirissä. Sosiaalityössä kertyy jatkuvasti olennaista tietoa näiden muutosten vaikutuksesta ihmisten arkeen, muutosten reunaehdoista sekä palvelujärjestelmien epäkohdista.

Tällä hetkellä ajankohtaista sosiaalityön asiantuntijuudessa on uudenlaisen paikan ottaminen globaalissa, yhteiskunnallisessa, paikallisessa ja alueellisessa muutoksessa. Globalisaation ja siihen liittyvän globaalin liikkuvuuden seurauksena sosiaalityön tulkintakehyksiä ja asiakkaan mallitarinoita on katsottava laajemmin kuin esimerkiksi kansallisesti muodostuneesta työntekijä-asiakas näkökulmasta.

Kysymys sosiaalityöntekijän institutionaalisesta vallankäytöstä ja siihen liittyvästä asiantuntijuudesta asettuu nyt toisin. Sosiaalityöntekijöiden on asetuttava entistä enemmän instituutioiden ulkopuolelle ja suhteisiin globaalien verkostojen, asiakasryhmien ja erilaisten yksilöiden kanssa. Joskus tämä voi merkitä asiakkaan edun puolustamista suhteessa kansalliseen hyvinvointivaltioon.

On tärkeää, että sosiaalialan koulutuksessa, työkäytännöissä sekä toimintaympäristöissä suunnattaisiin pois omien opillisten käytäntöjen pohdinnasta ja kiistelystä kohti aiempaa syvällisempää ymmärrystä ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten prosessien kytkeytymisestä toisiinsa. Suhteessa talouteen, politiikkaan ja ympäristökysymyksiin sosiaalityön vastuulla onkin asioiden sosiaalisen puolen avaaminen ja työstäminen siten, että muiden alojen toimijat ja päättäjät voivat sitä ymmärtää.

Sosiaalityöllä on, tai sillä tulisi olla, tutkimukseen perustuvaa kompetenssia osallistua yhteiskunnalliseen ja globaaliin keskusteluun. Jotta toiminta olisi tulevaisuuteen suuntautuvaa ja vaikuttavaa eikä pelkästään kriiseihin reagoimista, olisi tärkeää keskustella laaja-alaisesti tutkimuskohteiden asettamisesta, kehittämiskohteiden valinnasta, kehittämistavoitteiden asettamisesta ja muutoksen aikaansaamisesta.

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi teoreettisia, empiirisiä ja käytännön kokemuksista kertovia esityksiä, joissa käsitellään sosiaalityötä ja sen asiantuntijuutta globalisoituneessa maailmassa.”

Lähetä abstraktisi työryhmän koordinaattoreille 28.2. mennessä.

Globaali sosiaalityö – uuteen asiantuntijuuteen, työryhmän koordinaattorit:

Miina Kaartinen, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto, miina.kaartinen(a)tuni.fi

Marja Katisko, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, marja.katisko(a)diak.fi

Ari Nieminen, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu, ari.nieminen(a)diak.fi

Lisätietoja tutkimuksen päivistä: https://www.ulapland.fi/FI/Tapahtumat/Sosiaalityon-tutkimuksen-paivat-9-1052019/Tyoryhmat

Sosiaalista voimaa vaaran laella: sosiaalityö, ympäristö ja kaukaiset toiset

Vaihdetaan näkökulmaa tutuista keskuksista kohti syrjäisinä pidettyjä seutuja, kiinnitetään huomiota urbaanien muodostelmien sijasta maaseutuun ja metsään! Miten voisimme ammattikuntana kantaa kollektiivista vastuuta ekologisten ja kulttuuristen kriisien maailmassa? Mikä on sosiaalityön rooli ilmaston muuttuessa? Miten palauttaa sosiaalinen takaisin yhteiskunnan rakenteisiin?

Globaali sosiaalityö ry:n tutkijatapaaminen huipentuu avoimeen seminaaripäivään tunnelmallisella Mustarinda-talolla Kainuun Hyrynsalmella. Upeassa puhujajoukossa mukana globaalin sosiaalityön pioneeri Anna Metteri, Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkijat Kati Turtiainen ja Satu Ranta-Tyrkkö, sekä sosiaalityön dosentit Heli Valokivi ja Marja Katisko.

Sosiaalista voimaa vaaran laella
Sosiaalityö, ympäristö ja kaukaiset toiset
tutkimusta – keskustelua – musiikkia

AIKA: perjantai 18.1.2019 klo 10-17
(aamiaiskahvit klo 9.30 alkaen)
PAIKKA: Mustarinda-talo, Paljakantie 61, 89400 Hyrynsalmi

Tervetuloa kuulemaan kiinnostavia tutkimuspuheenvuoroja ja keskustelemaan yhdessä ajankohtaisista sosiaalityön teemoista! Päivä päättyy kuhmolaisen Korpi Raikaa -musiikkiyhdistyksen iltapäiväkonserttiin.

Seminaari ja tutkijatapaaminen järjestetään yhteistyössä Kainuun soten, sekä Tampereen yliopiston, Mustarinda-seuran, Jyväskylän yliopiston, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Sosiaalisesti kestävä Kainuu -hankkeen kanssa.

Seminaaripäivän tallenne on kuunneltavissa yhdistyksen Youtube-kanavan kautta.


Kuva: Michaela Casková

Abstraktihaku: Kodin rakentuminen paikallisissa ja globaaleissa dialogeissa

Sosiaalityön tutkimuksen päiviä vietetään Tampereella 15.-16.2.2018 Tampereella. Päivien yhteydessä juhlitaan myös GST:n 15-vuotisjuhlia. Yhdistyksen tutkija-aktiivit kutsuvat nyt esityksiä työryhmään numero 3 Kodin rakentuminen paikallisissa ja globaaleissa dialogeissa. Ehdota abstraktia 7.1.2018 mennessä!

GST_Kuva1

Siirtyminen maasta toiseen ei välttämättä merkitse yhdestä kansallisvaltiosta toiseen siirtymistä, vaan liikkuminen on jatkumo, monien eri muuttojen ja siirtymien joukossa. Liike on monenlaista ja monen tasoista, saapuvaa ja lähtevää, vastavuoroisia kohtaamisia ja uusien dialogien syntymistä. Siirtolaisuudesta ja ihmisten liikkuvuudesta on muodostunut pysyvä ja samalla alati muuttuva ja entistä vahvemmin politisoitu ilmiö, jossa ihmisten liikkuvuutta pyritään hallitsemaan monimutkaisilla ja tarkoilla rekisteröintijärjestelmillä. Perinteiset tieteen ja taiteen keinot eivät enää kykene tavoittamaan ja sanoittamaan ihmisten globaaleissa verkostoissa risteilevää arkea tai kodin käsitettä eikä erilaisia ja eritasoisia yhteiskuntasuhteita.

Millainen on koti matkalla ja välitilassa? Sosiaalityössä pyritään kotouttamiseen, oman paikan ja kuulumisen tunteen vahvistamiseen. Miten tämä tehdään tilanteessa, jossa ei ole varmaa tietoa uuden kodin saamisesta? Miten ihmisten arkea tuetaan, millaisia toimivia ratkaisuja asumiseen on olemassa, millaisia hyviä käytäntöjä? Entä mitä seurauksia on sillä, kun tukitoimenpiteet eivät tuota tulosta? Entä miten nämä asiat pitäisi ottaa huomioon sote-uudistuksen valmistelussa?

Turvapaikanhakijoiden ja paperittomien kanssa työskentelevien työntekijöiden eettinen kuormitus voi nousta korkealle, kun poliittinen ohjaus on täysin vastakkainen sosiaalityön eetokselle ja tehtävälle. Mikä on sosiaalityön globaali vastuu tässä tilanteessa?

Voisiko koti rakentua erilaisissa dialogisissa sosiaalisissa suhteissa ja verkostoissa silloin, kun yhteiskunnalliset jännitteet ja globaalit kriisit ovat voimakkaammillaan? Koti rakentuisi ja ulottuisi moneen eri suuntaan: yksilöiden, viranomaisten, päätöksentekijöiden, naapureiden sekä yhteisöjen välisiin sosiaalisiin suhteisiin ja rakenteisiin. Voisiko kodin rakentumisen edellytyksenä olla luottamuksen ja kunnioituksen rakentuminen niin paikallisesti kuin globaalistikin?

Tervetuloa työryhmään, jossa voit esittää tutkimuspaperisi liittyen globaaliin sosiaalityöhön, kodin rakentumiseen, kotoutumiseen ja kotouttamiseen. Paperisi voi olla tieteellinen tai voit myös esitellä meneillään olevaa käytännönläheistä kehittämishanketta.


Työryhmän vetäjät:

Sinikka Forsman
YTM, yliopisto-opettaja, Tampereen yliopisto, sinikka.forsman@uta.fi

Marja Katisko
dosentti, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, marja.katisko@diak.fi


Linkki sähköiseen lomakkeeseen Sosiaalityön tutkimuksen päivien nettisivuilla: http://www.uta.fi/yky/sttp2018/abstraktit.html