Globaali sosiaalityö ry / Helsinki, teemailta ekososiaalisesta sosiaalityöstä 12.2.2019
Marja Katisko
Kokoonnuimme Globaali sosiaalityö ry:n Helsingin toimintaryhmän puitteissa ekososiaalinen sosiaalityö -teeman ympärille. Keskustelun virittäjäksi hahmottelin ekososiaalisen työn käsitettä tarkastelemalla sitä osana laajempia paikallisia ja globaaleja muutos- ja siirtymävaiheita. Alustuksen jälkeen syntyi vilkasta ja värikästä keskustelua ekososiaalisen ulottuvuuksista käytännön sosiaalityössä ja koulutuksessa, ilmiöistä joita kohtaamme päivittäin. Tässä kirjoituksessa alustus ja keskustelu nivoutuvat toisiinsa.
Yhteisöjen, työn ja kuluttamisen muutos kohti merkityksellistä elämää
Elävät organismit, ihmiskunta mukaan lukien, ovat maailmanlaajuisesti suurten muutosten äärellä. Aikakautta kuvataan monenlaisten siirtymisen aikakaudeksi, joiden viesti on sama: suurin ja vakavin koskee luonnonvarojen niukkuutta ja loppumista. Olemme tilanteessa, jota voi luonnehtia jatkuvan talouskasvun ja hyvinvointivaltion, sekä kuluttajakansalaisuuden jälkeiseksi aikakaudeksi. Talouden perustan on sanottu murenneen jo kauan sitten ylitettyämme rajallisen planeettamme kantokyvyn. Samalla sekä paikallisella että globaalilla tasolla ilmenevä polarisaatiokehitys etäännyttää vauraita ja vähäosaisia toisistaan. Kehityksestä koituvat hyödyt ja haitat jakaantuvat yhä epätasaisemmin sekä yhteiskuntien sisällä että maiden ja maanosien välillä. On muodostunut globaali jännitteinen tila, joka vähentää ihmisten välistä luottamusta ja sosiaalista koheesiota. Muutoksen aika liittyy kriisiin, jossa keskeisessä muutoksen tekijöinä voivat olla paikalliset ja globaalit koulutusjärjestelmät, yhteisöt, työelämä sekä poliittiset järjestelmät ja vallan uudelleen määrittely. Kyse ei ole tulevaisuuden kuvasta, vaan tilanteesta joka on läsnä juuri nyt.
Talouskasvun jälkeinen aika ja kuluttajakansalaisuuden jälkeinen aika tarkoittavat siirtymää luonnonvaroja tuhlaavasta kulutuksesta kohti kestävämpiä kulutustottumuksia. Merkityksellisen työn ja kuluttamisen välinen riippuvuus tarkoittaa hyvinvoinnin perustan muutosta. Siirtymä tarkoittaa hyvinvoinnin merkityksen laajenemista siten, että siinä yhdistyy sekä ekologinen ja sosiaalinen näkökulma että yhteisöjen kulttuurinen muutos yksilöiden hyvinvoinnin määrittäjänä. Inhimillinen hyvinvointi rakentuu välttämättömistä elämän edellytyksistä, mutta ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan voi rakentua muita ekosysteemejä tuhoavalla tavalla. Ekosysteemien elinvoimaisuuden turvaaminen mahdollistuu osallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja tietoisuuden tunnetta vahvistamalla. Kyseessä on yhteisön käsitteellisen perustan uudelleenrakentaminen ja vaurauden uudelleenmäärittely.
”Mikä on vaihtoehto jatkuvalle talouskasvuajattelulle? Osallisuus: arvokas oleminen ilman instrumentaalista arvoa mahdollistaa lähtökohdat suunnitella sisältöjä aidosta ihmisarvosta lähteviin tavoitteisiin…”
”Viimeaikainen puhe vanhustenhuollon tilasta yksityisine palvelutuottajineen. Tavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Usein ainoastaan voitontavoittelua. Mitä vanhukset tai työntekijät tässä merkitsevät?”
”Niin kauan kuin ”muuttumaton”, sisäänrakennettu kapitalismi vallitsee, sosiaaliseen ilmapiiriin vaikuttaminen kohti kestävämpää elämäntapaa näyttäytyy haastavana.”
”Köyhät ihmiset elävät ekologisesti ja niukkojen resurssien puitteissa. Mitä jos köyhien ihmisten elämän ekologinen elämäntapa nostettaisiin tavoittelemisen arvoiseksi kaikille? Käännettään ihmisten väliset arvoasetelmat ja sosiaaliluokat ylösalaisin, minkälainen elämä oikeastaan on tavoittelemisen arvoista.”
”Mitä tarkoittaa sisäänrakennettu vaatimattomuus elämäntapana, onko se puhetta, onko se tekoja, kenelle se on tiedostettu elämänasenne, miten se muodostuisi kaikille elinehdoksi.”
”Ekososiaaliseen perustaan kiinnittyvä (lasten ja perheiden kanssa tehtävä) sosiaalityön on mahdollista luoda ja voimistaa kestävään kulutukseen pohjautuvaa elämäntapaa, koska hyvinvointi mahdollistuu muutoin kuin kuluttamalla.”
”Nuoret ja lapset tarvitsevat roolimalleja, idoleita, jotka puhuvat kestävästä kehityksestä, yhteisöllisyydestä, tulevaisuudesta tavalla jota lapset ja nuoret ymmärtävät ja siten että tietoisuutensa kasvaa.”
”Niukkuuden arvostaminen haastaa sosiaalityöntekijöiden, opettajien, mentoreiden, tutkijoiden omat henkilökohtaiset elämät ja valinnat. Mihin muutos pitäisi oikeastaan kohdistaa. Keskiluokkaanko? Kyse ei ole omista mielenpiteistä tai asenteista, kyse on laajemmasta.”
ote yhteisestä keskustelusta
Ekososiaalinen ei ole päälle liimattu tai muita teorioita täydentävä. Sosiaalityön tiedonmuodostuksen ja opetussuunnitelmien sisältöjen muutos merkitsee paradigman muutosta. Ekososiaalisen työn taustalla oleva metateoria jäsentää tietoa. Muutos ei ole yksilökohtainen valinta tai mielipide, ekososiaalisuus tarkoittaa maailmankuvan ja tieteen filosofian muutosta. Paradigmojen muutos tarkoittaa kysymystä siitä, millaista yhteiskuntaa koulutusjärjestelmä ja tieteenala uusintavat. Epistemologinen perusta tulee määritellä sellaisten elementtien varaan, joilla on mahdollista lisätä tietoisuutta globaaleista riippuvuussuhteista, ekologisesta yhdenvertaisuudesta sekä kasvun rajoista. Sosiaalityön koulutus ja tutkimus ovat ekososiaalisen sivistyksen suhteen avainasemassa, mutta mahdollisuus muutokseen tapahtuu ainoastaan tieteenalojen ja ammattialojen kanssa yhteistyössä.
”Ihminen on sama kuin luonto. Olen samaa heidän kanssaan, jotka pakenevat ilmastonmuutosta. Olen yhtä takapihani kukkien ja siilien, naapurin hevosten kanssa. Sitä on ekologinen yhdenvertaisuus kaikkien elävien organismien kanssa”
”Muutos teorian tasolle. Esimerkiksi person-in-environment- ajatteluun liittyvän ympäristön laajentaminen sosiaalisesta ympäristöstä fyysiseen ympäristöön”
”Ilmastonmuutoksen ja sosiaalityön suhde kahdenlainen: toisaalta ilmiö edellyttää sosiaalityön profession muutosta, jotta sosiaalityö voisi säilyttää relevanttiutensa ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä ja sosiaalisten ongelmien ehkäisijänä. Toisaalta sosiaalityö taas tarvitaan mukaan ilmastonmuutostyöhön ja siihen liittyvään keskusteluun sosiaalisen asiantuntijana”
”Ilmastonmuutos ei mahdu suomalaiseen aikahorisonttiin laajana ja kokonaisvaltaisena ilmiönä. Näin ollen vaikea reagoida ja muuttaa asenneilmapiiriä.”
”Yhteisösosiaalityön sisällön uudenlainen tuleminen: kuinka rakentaa kestävää yhteisöä?”
Siirtymät ovat vaikeita valtarakennelmien ja vastuiden vuoksi. Viime kädessä kysymys on siitä, että sosiaalinen rakennetaan toisenlaiseksi, sosiaalisen käsite määritellään uudelleen. Sosiaalista ei enää voi määritellä omaksi alueekseen, eikä talouden ehdoilla. Sosiaalinen on määriteltävä uudelleen osaksi muita kestävän kehityksen osatekijöitä. Olisi löydettävä sellainen kieli, jolla olisi mahdollista aloittaa ekologinen jälleenrakennus. Siirtymä on mahdollista, koska siihen liittyy toivo.
”sukupolvien välisen tasa-arvon korostaminen”
”oikeudenmukaisuus suhteessa kolmansiin maihin”
”pitäisi löytää sellaisia työpaikkoja (nuorille), joissa on oikeasti järkeä”
Teksti: Marja Katisko & lainaukset teemailtaan osallistuneilta // Kuvat: Miina Kaartinen
Globaali sosiaalityö ry:n toiminnan temaattinen painopiste on vuonna 2019 ekososiaalinen ja holistinen sosiaalityö. Teeman pohtiminen käynnistyi alkuvuoden tutkijatapaamisessa Kainuussa ja jatkuu läpi vuoden. Tervetuloa mukaan toimintaan ja keskusteluun!