Siirry sisältöön

  • Meistä
  • Toiminta
  • Lukemisto
  • Osallistu
  • ProSofi
  • Blogi
  • Kampanjat
  • Ota yhteyttä

Avainsana: global social work

Julkaistu 18.10.202218.10.2022

”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta

Kuva: Eveliina Julkunen

Talviaurinko paistaa, kun vilkutan teltan ovelta puuaidan viertä kulkeville naisille. Naisten huiveja ja pitkiä hameita hulmauttelee lämmin tuuli ja samaista aidanviertä juoksentelevien lasten jalkojen alla rahisee pihatien sora. Osa hyvästelee lapsensa ja kannustavasti tuuppaa heitä kohti toista telttaa, jonka sisältä kuuluu lisää lasten ääniä. Meidän telttamme oven sisältä kuuluu rauhallista musiikkia ja teekuppien kilahtelua. Sandaalit riisutaan helmikuun viileydessä. Ovella vaihdamme hymyjä, joidenkin kanssa kahden käden kättelyitä sekä kohteliaita sanoja monella kielellä – tervetuloa Female Friendly Spaceen!  Monikieliset “tervetuloa” ja “vain naisille” kyltit läpättävät tuulessa. 

Teltan sisällä istahdamme alas vaneristen pöytien ääreen, muovituoleille. Sisällä osa liu’uttaa päätä suojanneen huivin pois, osalla sellaista ei ollutkaan. Osa vastaa myöntävästi ehdotukseen teekupposesta. Osa kaivaa tottuneesti virkkaustyönsä esiin suuresta laatikosta. Alkaa kuulumisten vaihtelu ja päivän puheenaiheiden pohdiskelu – tai näin oletan, koska en ymmärrä kuin sanan sieltä täältä. Eräs naisista ryhtyy tekemään palapeliä nurkkapöydän äärellä katse välillä kaukaisuuteen pysähtyen. Toinen värittää mandalakuvaa toisessa pöydässä, ja kolmas asettelee hitaasti sopivanvärisiä lankoja ompelukoneeseen. Joku kysyy, että milloin meillä on taas se kauneuspäivä, jolloin voi tehdä kampauksia ja kasvonaamioita. Toinen puolestaa tiedustelee, milloin pinkkiä (chambali) lankaa on tulossa lisää – ja harmistuu kuullessaan joutuvansa odottamaan seuraavaan viikkoon. Välillä ovelta kuuluu narahdus ja sisään telttaan astuu muutama nainen lisää. Taas hymyillään, kätellään ja teehaluja tiedustellaan. Teen hörpintä, puikkojen kilinä ja puhe täyttävät tilan. 

Kuva: Eveliina Julkunen

Edellä kuvaamissani tunnelmissa vietin vuosien 2021-2022 aikana kahdeksan kuukautta vapaaehtoistöissä pakolaisnaisten- ja tyttöjen parissa yhteisökeskuksessa Kreikassa. Toimin vapaaehtoisena Female Friendly Space -projektissa, jota ylläpitää eräs pieni kansainvälinen järjestö ja jonka yhteisökeskuksessa oli tarjolla kohdennetut projektit myös miehille, nuoriso-ikäisille ja lapsille sekä ruoka- ja hygieniatarvikejakelua pakolaisleirin asukkaille. Valitsin tämän järjestön sillä se tarjosi hyvän perehdytyksen tehtävään ja toiminta perustui vahvoihin eettisiin periaatteisiin. Female Friendly Space -projektin tavoitteena on tarjota naisille ja teini-ikäisille tytöille psykososiaaliseen tukeen ja traumainformoituun työotteeseen pohjautuvaa mielekästä vapaa-ajan tekemistä, ryhmätoimintaa, keskusteluja sekä matalan kynnyksen paikan hakea apua. Tavoitteena on tarjota paitsi turvallinen tila, myös kohdennettua toimintaa naisille ja tytöille, minkä merkitykseen humaanitaarisen avun kontekstissa palaan myöhemmin tässä blogissa.

Female Friendly Space:n toimintaan osallistui päivittäin 10-40 naista ja tyttöä, jotka asuvat läheisellä Kreikan viranomaisten ja YK:n pakolaisjärjestön ylläpitämällä pakolaisleirillä. Pakolaisleirillä asuu vaihdellen noin 800-1000 henkilöä, jotka oli majoitettu asumaan leirille pian sen jälkeen, kun olivat saapuneet maahan Turkin kautta ja hakeneet turvapaikkaa. Osa oli jo saanut päätöksen, osan pitkä odotus jatkui. Metallisista konteista rakennetun leirin asukkaat saivat poistua leiriltä suhteellisen vapaasti (vrs. Kreikan uudet suljetut leirit).  Monella naisista ei ollut kielitaidon puutteen, Kreikan muutenkin korkean työttömyyden ja hoidettavien lasten vuoksi mahdollisuutta saada töitä. Female Friendly Spaceen osallistujat tulivat siis mukaan vapaaehtoisesti ja tekemistä arkeensa etsien. Useimmat olivat kuulleet tuttaviltaan toiminnasta. Moni myös ilahtui kuin sai alle kouluikäiset lapset Children Safe Space -toimintaan mukaan ja pääsi itse levähtämään hetkeksi.

Arki projektissamme oli suurelta osin juuri sellaista kuin yllä kuvasin: vain naisille ja tytöille avoinna olevassa teltassa oli mahdollisuus tehdä käsitöitä, askarrella, värittää ja maalata, tulla mukaan keskusteluryhmiin, käyttää ompelukonetta sekä osallistua joogaan ja viikottaiseen kauneudenhoitopäivään. Lisäksi järjestimme naisten omaa kulttuuria ja osaamista vaalivan reseptikirjan keräysprojektin sekä säännöllisiä valokuvauspäiviä. Toisinaan vain istuimme teekupposten äärellä hiljaisuudessa. Toisinaan keskustelimme vakavistakin aiheista, kuten ehkäisystä, olosuhteista leirillä, väkivallasta tai naisten oikeuksista. Osa kertoi omasta taustastaan ja paostaan, mutta aiheista puhuttiin vain jos he ottivat ne itse esille. Toimintaamme osallistuvista naisista hyvin harva osasi englantia eikä meidän vapaaehtoisten kielitaito darin, arabian, ranskan tai kurmanjin kielessä ollut valitettavasti kovin korkeatasoista – kommunikaatiossa auttoivat kielitaitoiset yhteisövapaaehtoiset (community volunteers), jotka itsekin olivat pakolaisleirin asukkaita. Ilmeet, eleet ja ystävällinen puhe omalla kielellä auttoivat usein eteenpäin.

Kuva: Eveliina Julkunen

Pyrimme luomaan Female Friendly Spacessa mahdollisimman rauhallisen ja stressittömän ilmapiirin, sillä pakolaisleirin tiiviit asuinolosuhteet ja tyypillisesti naisten rooli arjen pyörittämisessä eivät salli mahdollisuutta rentoutua tai rauhoittua. Rauhallisella tunnelmalla oli myös tarkoitus toteuttaa toimintaa traumainformoidulla orientaatiolla (traumainformed approach), jonka keskiössä on se, että otetaan huomioon se, että toimintaamme osallistujista monella voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia ja psyykkisiä traumoja, mitkä vaikuttavat heidän toimintakykyynsä ja vointiinsa. Traumainformoidun orientaation toteuttaminen ei tarkoita traumakokemusten läpikäymistä, vaan sen huomioon ottamista, että ympärillä olevat ihmiset voivat elää elämäänsä traumakokemusten läpi (Traumainformoitu.fi 2022). Voidaan olettaa, että monella lähtömaastaan sotaa, vainoa, epäinhimilista kohtelua ja väkivaltaa paenneella naisella ja tytöllä on taustalla traumaattisia kokemuksia ja psyykkistä traumatisoitumista. Myös pakeneminen itsessään voi traumatisoida (Paloma-käsikirja 2018, Puri 2016). Traumatisoitumisessa on lopulta kyse turvallisuuden tunteen järkkymisestä, joten rauhallinen, avoin, neutraali, tasapuolinen ja ennustettava tapa toimia on oleellista turvallisuuden tunteen luomisessa. Erityisesti eri etnisten ryhmien ja kieltä puhuvien ihmisten tasavertainen kohtelu oli tärkeää, sillä moni oli kohdannut traumatisoivaa kohtelua näin perustein. Tärkeää on myös välttää koskettamista ja koskettaa henkilöä vain, kun se on ennalta sovittua ja tilanteeseen sopivaa.

Female Friendly Spacen idea perustuu Women and Girls Safe Spaces (WGSS)-toimintaan, joka on humanitaarista apua tarjoavien toimijoiden yksi tyypillinen toimintamuoto. WGSS-toiminnan tarvoitteena on tarjota organisoitu tila, jossa naisten ja teini-ikäiset tyttöjen fyysistä ja psyykkistä turvallisuuttaan tietoisesti kunnioitetaan, heitä tuetaan ja kannustetaan osallistumaan sekä he voivat saada tietoa, palveluita ja mahdollisuuden ilmaista itseään (IMC & IRC 2020). Naisten ja tyttöjen mahdollisuus osallistua turvallisesti heille suunnattuun toimintaan on oleellista, sillä tänäkin päivänä monissa yhteiskunnissa, yhteisöissä ja perheissä naiset ja tytöt kohtaavat patriarkaalisten rakenteiden tuottamaa toiseutta, puuttuvia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään ja yhteiskuntaan sekä sukupuoleen liittyvää häirintää ja väkivaltaa (UN Special Raportteur 2019, Paloma-käsikirja 2018). Yksi tavoite WGSS-toiminnassa on myös tarjota mahdollisuus saada matalan kynnyksen apua tilanteissa, jotka koskettavat nimenomaan naisia ja tyttöjä: seksuaalinen väkivalta, kunniaväkivalta ja pakkoavioliitot ovat tilastollisesti useammin naisten turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta koskettavia tapahtumia. Myös pakolaisleirien olosuhteet Kreikassa ovat tunnetusti vaihtelevat eikä asukkaiden turvallisuutta arjessa ja kehollista koskemattomuutta ole voitu aina turvata, mihin liittyen voi lukea lisää täältä.  

Lopulta haluan tiivistää Female Friendly Space toiminnan tähän lainaukseen, jonka muistan erään Afganistanista paenneen naisen eräässä keskustelussa lausuneen: “Olen väsynyt ja surullinen, olen kokenut niin hirveitä asioita — mutta täällä minua kunnioitetaan ja minun tarpeeni otetaan todesta”. 

Kirjoittaja on Eveliina Julkunen, joka työskentelee Suomessa sosiaalityöntekijänä (YTM) pakolaisten kotoutumista tukevissa palveluissa ja jakaa mielellään tietoa vapaaehtoistyön mahdollisuuksista pakolaisten auttamiseksi Euroopassa.

LÄHTEET

UN Special Rapporteur (2019) The impact of migration on migrant women and girls: a gender perspective Report of the Special Rapporteur on the human rights of migrants https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G19/107/91/PDF/G1910791.pdf?OpenElement 

PALOMA-käsikirja (2018) Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y 

IMC & IRC (2020) Women and Girls Safe Spaces: A Toolkit for Advancing Women’s and Girls’ Empowerment in Humanitarian Settings (2020) https://reliefweb.int/report/world/women-and-girls-safe-spaces-toolkit-advancing-women-s-and-girls-empowerment 

USaid & Care (2021) Examining Women and Girls’ Safe Spaces (WGSS) in Humanitarian Contexts: Research Findings from Northwest Syria and South Sudanhttps://reliefweb.int/report/world/examining-women-and-girls-safe-spaces-wgss-humanitarian-contexts-research-findings 

Puri, Lakshmi (2016) Op-ed: Empowering women and girl migrants and refugees https://www.unwomen.org/en/news/stories/2016/9/op-ed-empowering-women-and-girl-migrants-and-refugees  

Amnesty (2018) Women face daily dangers in Greek refugee camps. https://www.amnesty.org/en/latest/campaigns/2018/10/women-daily-dangers-refugee-camps-greece/ 

Traumainformoitu.fi (2022) https://traumainformoitu.fi/ 

VCU school of Social Work (2020) What Is Trauma-Informed Practice in Social Work?

https://onlinesocialwork.vcu.edu/blog/what-is-trauma-informed-care/

Iloa ja Toivoa (2019) TraumaCafé – Mitä tarkoittaa traumainformoitu työote käytännössä? https://www.youtube.com/watch?v=9sMhkTgg0Gg 

LISÄÄ AIHEESTA

https://globalcompactrefugees.org/

Where to seek help

https://reliefweb.int/report/greece/afghans-greece-story-strength-resilience-and-survival-september-2022-enel

https://www.indigovolunteers.org/partners

Julkaistu 26.9.202218.10.2022

Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä harjoittelujaksostani Libanonissa on jo kulunut tovi ja  helteinen Beirut on vaihtunut sateiseen Tampereeseen. Suoritin sosiaalityön  maisteriopintoihini kuuluvan harjoittelun Libanonissa toimivan National Institution of Social  Care and Vocational Training (NISCVT) -kansalaisjärjestön keskuksessa, joka sijaitsee  Shatilan palestiinalaisleirissä Beirutissa. Järjestö tunnetaan myös sen arabiankielisellä nimellä  Beit Atfal Assumoud (BAS). 

Tässä blogissa sosiaalityöntekijä Evelina Sironen on aiemmin kirjoittanut BAS:in toiminnasta sekä Libanonin  tilanteesta ja yhteenkietoutuneista kriiseistä. Harjoittelujaksoni aikana on konkretisoitunut se, miten laajalti  päällekkäiset kriisit vaikuttavat arkeen Libanonissa. Ukrainan sodan myötä huolta on lisännyt  myös potentiaalinen ruokakriisi, sillä Libanon on tuonut valtaosan tarvitsemastaan vehnästä  Ukrainasta. Kriisien vaikutukset sähkö- ja vesikatkoineen, leipäjonoineen, puutteellisine  jätehuoltoineen ja muine lieveilmiöineen tulivat tutuiksi kaikkialla maassa, mutta eritoten  Shatilassa. 

BAS tarjoaa sosiaalityön palveluiden lisäksi muun muassa päivähoitoa ja esikouluopetusta,  erilaisia toimintoja nuorille, hammaslääkärin palveluja ja erilaisia harrastusryhmiä.  Harjoittelun aikana konkretisoitui myös se, miten olennainen kansalaisjärjestöjen ja  ruohonjuuritason toimijoiden rooli on peruspalvelujen tarjoamisessa Shatilassa. Pääsin harjoittelun aikana osaksi työyhteisön arkea, osallistumaan sosiaalityöntekijöiden työhön ja  kotikäynneille, keskuksen päiväkotiryhmien toimintaan ja mukaan eri vierailuille. Minut on  otettu hyvin lämpimästi mukaan yhteisön arkeen ja juhlaan. 

Useat BAS:in työntekijöistä asuvat myös itse Shatilassa tai sen välittömässä läheisyydessä ja  myös itse palestiinalaisina kohtaavat ennakkoluuloja ja järjestelmällistä syrjintää. Yhteisöllisyys ja palestiinalainen identiteetti ovat kuitenkin näyttäytyneet suurena  voimavarana yhteisön keskuudessa. Kun kuljemme sosiaalityöntekijöiden kanssa leirin  kapeilla kujilla, vastaantulijat tunnistavat usein tutut työntekijät ja huikkaavat tervehdyksiään ja kuulumisiaan. Toisinaan saatamme ennalta sopimatta tai ohi kulkiessamme koputtaa  perheen kodin ovelle ja poiketa vaihtamaan kuulumiset. Useimmiten vieraille keitetään tällöin kahvit ja vastaanotto on muutenkin lämmin. Asetelma on hyvin erilainen verrattuna  esimerkiksi Suomessa tehtävään sosiaalityöhön, jossa työntekijän roolia usein sävyttävät  byrokratia ja viranomaisasema. Onkin kiinnostavaa pohtia, miten sosiaalityöhön vaikuttaa se,  että työntekijä edustaa itse samaa marginalisoitua ryhmää ja on vahvasti osa  paikallisyhteisöään. 

Yhteisön merkitys on sosiaalityössä tunnistettu jo kauan ja esimerkiksi Jane Addams Hull  House –setlementteineen on innoittanut monia. Myös suomalaisen sosiaalityön piirissä on  käyty jatkuvasti keskustelua siitä, että sosiaalityön tulisi vahvemmin jalkautua sinne, missä  ihmiset oikeasti liikkuvat ja elävät. On tärkeää muistaa, että myös globaalin etelän maissa ja yhteisöissä on paljon tietoa ja osaamista myös yhteisötyön teemoista kunkin yhteisön omassa kontekstissa. 

Palestiinalaisia tarjoiluja, kuva: Liisi

Useat kirjoittajat ovat kritisoineet länsimaista kulttuurista hegemoniaa sosiaalityön  kansainvälisessä yhteisössä ja itse sosiaalityön professiotakin voidaan pitää pääasiassa länsimaisen kulttuurin tuotteena (Gregory 2021; Hochfeld 2010; ref. Heinonen & Drolet  2012, 4). Palestiinassa syntynyt Edward Said (1978, 26) on kirjoittanut, että imperialismi ja  kolonialismi heijastuvat nykymaailmassakin kulttuurisen dominanssin kautta. Said on  kehittänyt postkolonialismin tutkimussuuntausta, joka pyrkii tarkastelemaan valtasuhteita ja  tunnistamaan ja haastamaan kolonialismin perinnön ja sen nykyaikaankin ulottuvat  vaikutukset. Myös sosiaalityössä on syytä reflektoida ja tarkastella kriittisesti sitä, kenen näkökulma ja tieto pääsevät esille ja kenen ääni nousee kuuluviin esimerkiksi opetuksessa tai  tutkimuksessa. 

Postkolonialistiseen sosiaalityöhön liittyy dekolonisaation käsite. Käsitteellä viitataan  pyrkimyksiin tehdä sosiaalityöstä relevanttia laajemmalle väestölle ja haastaa läntisen  sosiaalityön ja sen käytäntöjen siirtämistä sellaisenaan globaalin etelän maiden konteksteihin  (Gray ym. 2013, 2). Läntisiä teorioita ja käytäntöjä pyritään usein soveltamaan kaikkialla  maailmassa ilman, että niitä juuri pyrittäisiin adaptoimaan paikallisiin oloihin (Kleibl &  Noyoo 2020, 6). Tämän sijaan tulisi tarkastella kriittisesti niitä lähtöolettamia, jotka  pohjautuvat ainoastaan tiettyyn kontekstiin tai kulttuuriin. Länsimaisissa yhteiskunnissa ja sosiaalityössä ylipäätään olisi mielestäni lisäksi paljon opittavaa esimerkiksi juuri Shatilassa tehtävästä yhteisötyöstä ja ylipäätään yhteisön merkityksestä yksilölle. Yhteisö voidaan myös  käsittää laajemmin kuin tietyn alueen asukkaina ja soveltaa globaalia näkökulmaa myös tässä. 

“Palestiinalaisilla ei voi koskaan olla liikaa ystäviä”, toteaa Shatilan keskuksen johtaja harjoittelujaksoni loppuessa. Omalta osaltani yhteydenpito järjestöön ja sen ihmisiin jatkuu.  Olen saanut kutsun paikallisen ystävän pian järjestettäviin häihin ja suunnittelen myös gradua harjoittelun herättämistä teemoista. 

Beirutin satamamaisemaa, kuva: Liisi

Kirjoittaja on sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija Liisi Ylä-Kotola, joka oli sosiaalityön harjoittelussa Globaali sosiaalityö ry:n kautta Shatilassa, Libanonissa.

Lähteet 

Gray, Mel & Coates, John & Yellow Bird, Michael & Hetherington, Tiani (2013)  Introduction: Scoping the Terrain of Decolonization. Teoksessa Mel Gray & John Coates &  Michael Yellow Bird & Tiani Heatherington (toim.) Decolonizing Social Work. Lontoo,  Routledge, 1–25. 

Gregory, Joshua (2021) Social Work as a Product and Project of Whiteness, 1607– 1900. Journal of Progressive Human Services, 32(1), 17-36. 

Heinonen, Tuula & Drolet, Julie (2012) International social development: social work  experiences and perspectives. Halifax: Fernwood Publishing. 

Kleibl, Tanja & Noyoo, Ndangwa (2020) Introduction: Setting the scene for critical new social  work approaches in the neoliberal postcolonial era. Teoksessa Tanja Kleibl & Ronald Lutz & 

Ndangwa Noyoo & Benjamin Bunk & Annika Dittmann & Boitumelo Seepamore (toim.) The  Routledge handbook of postcolonial social work. Lontoo: Routledge, 1–9. 

Said, Edward (1978) Orientalism. New York: Penguin Classics.

  • GST:n toimintavuosi 2023 on käynnistymässä! / A new year of activities at GSW is about to start!
  • Wamama na Biashara: mikrolainalla kohti kestävämpää elämää
  • ”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta
  • Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!
  • Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?
Julkaistu 31.3.202220.9.2022

Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?

Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistivät syksyllä 2021 Olen Antirasisti -kampanjan, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa antirasismista, kannustaa ihmisiä toimimaan antirasistisesti omassa arjessaan sekä hahmottamaan rasismin vaikutuksia laajemmin yhteiskunnassa. Globaali sosiaalityö ry on mukana kampanjassa, sillä haluamme edistää antirasismia omassa yhteisössämme, sosiaalialan toimintaympäristöissä, yhteiskunnassa ja kaikilla elämän osa-alueilla.

Voidaksemme toimia antirasistisesti, tulee meidän ensin ymmärtää, mitä kaikkea rasismi on. Olen Antirasisti –kampanjasivulla rasismi määritellään seuraavasti: “Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisryhmiä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Rasismi voi näyttäytyä eri yhteiskunnan alueilla yksilöiden ja ryhmien välisenä tahallisena tai tahattomana ennakkoluuloihin ja vierauden pelkoihin perustuvana käytöksenä tai yhteiskunnan rakenteissa olevina syrjivinä käytäntöinä. Rasismi ylläpitää eriarvoisuutta ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismi on järjestelmä, jossa politiikka, institutionaaliset käytännöt, kulttuuri ja muut normit ylläpitävät yhteiskunnallisia valta-asetelmia, joissa tiettyjä ihmisryhmiä pidetään toisia ihmisryhmiä alempiarvoisempina.” 

Rasismi voi olla suoraa tai epäsuoraa, tietoista tai tiedostamatonta. Rasismia esiintyy niin henkilökohtaisella kuin rakenteellisella tasolla, ja koska länsimainen yhteiskuntamme perustuu historiallisesti rasistisille rakenteille, on se läsnä arjessamme mitä hienovaraisimmin tavoin. Se voi näkyä siinä, kenen ääni pääsee yhteiskunnassa kuuluviin, kenen tuottamaan tietoon luotetaan, kenen näkökulmasta historiaa kirjoitetaan, minkälaisia mielleyhtymiä mieleemme nousee kohdatessamme rodullistetun ihmisen, mitä sanoja käytämme tai miten alitajuisesti pidämme valkoisuutta normina ja tavoiteltavana – tai miten kohtelemme eri taustoista tulevia pakolaisia.

Kuva: Michaela Moua

Mitä sitten on antirasismi? Ei riitä, että sanoudumme irti rasismista, vaan meidän tulee aktiivisesti toimia sitä vastaan ja purkaa sitä ylläpitäviä rakenteita. Antirasismi on siis tietoista ja aktiivista toimintaa. Sen tarkoituksena on tunnistaa ja purkaa näitä syrjiviä rakenteita sekä toiminta-, ajattelu- ja puhetapoja. Kuten kampanjasivulla todetaan, “antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.”

Sosiaaliala ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, päinvastoin toimimme syvällä yhteiskunnallisten kysymysten äärellä niin yksilö-, yhteisö- kuin rakenteellisella tasolla. Yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjinnän ehkäisy on paitsi sosiaalialan ammattietiikkaan valettu perustavanlaatuinen arvolähtökohta, myös lakiin kirjoitettu velvoite. Kuten toimittaja, kirjailija ja sosiaalityöntekijä Koko Hubara (2020) kirjoittaa gradussaan, sosiaalityö tunnistaa lähes kaikki muut intersektiot, kuten köyhyyden, sukupuolen ja vammaisuuden, mutta niin sanottua ”rotua” sosiaalisena konstruktiona ei käsitellä sosiaalityön opetuksessa tai suomenkielisessä tutkimuksessa juurikaan. Jos aihetta ei tutkita suomen kielellä, eikä siitä löydy suomenkielistä materiaalia, syntyy herkästi vaikutelma, ettei tämä asia kosketa Suomea. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. (Lue lisää mm. Hubara, Talentia-lehti, Biranvand Höysniemi). 


Sosiaalialalla rasismin tunnistamattomuus on erityisen haitallista, sillä työskentelemme usein haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden kanssa. Ellei rasismia tunnisteta ja käsitellä, jättää se traumat, jotka saattavat syrjäyttää asiakkaita palveluiden ulkopuolelle. Toistuvilla rasismikokemuksilla voi olla vakavia vaikutuksia ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin (mm. Maailman kuvalehti). Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kaikki sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät antirasistisella työotteella.

Kuten sanottu, tarvitsemme entistä enemmän antirasistista koulutusta ja ymmärrystä koko yhteiskunnassa, mutta erityisesti sosiaalialalla, jossa yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuminen ja vaikuttamistyö ovat olennainen osa ammattietiikkaa. Ei riitä, että minä tai sinä yksittäisinä sosiaalialan ammattilaisina kohtelemme kohtaamiamme ihmisiä tasavertaisesti, emmekä toimi rasistisesti, kun ympäröivä yhteiskunta on rasististen ajatusmallien ja käytäntöjen kyllästämä.

Moni voi sanoa ja uskoa vastustavansa rasismia, mutta kuitenkin elää kulttuurisesti tai etnisesti etuoikeutetussa asemassa riippumatta siitä tunnistaako sitä vai ei. Omien etuoikeuksien reflektointi voi olla kiusallista, sillä voi olla vaikea tunnustaa, miten oma kasvuympäristö, elämänkokemukset tai ihmissuhteet ovat tukeneet ajattelumalleja ja toimintatapoja, jotka perustuvat rodun tai etnisen taustan perusteella tapahtuvaan syrjintään. Omien etuoikeuksien tunnistaminen on kuitenkin antirasistisen toiminnan alkupiste: sellaista mitä ei huomaa, ei voi myöskään muuttaa. Syrjintää ylläpitävää kulttuuria pitää pystyä haastamaan useilla tasoilla: omassa elämässä, yhdistystoiminnassa, sosiaalityössä ja kaikkialla.


Antirasistisen ajattelun tukeminen on tärkeää, mutta meidän tulee myös miettiä, miten muuttuvat ajatuskulut ja rakentavat keskustelut muuttuvat toiminnaksi. Miten yhdessä pohtiminen johtaa nykyisten toimintatapojen muuttamiseen? Miten puramme rasistisia ja syrjiviä rakenteita? Globaali sosiaalityö ry järjestää tilaisuuden keskusteluun, jossa käsitellään rasismia ja antirasismia sosiaalialalla. Kutsumme mukaan kaikki sosiaalialalla työskentelevät, alan opiskelijat ja aiheesta kiinnostuneet. Tervetuloa rakentamaan kanssamme antirasistisempaa tulevaisuutta!

*

Mitä? Globaali sosiaalityön kaikille avoin keskustelutilaisuus antirasismista sosiaalialalla: “Keskustelua valkoisuudesta ja tyhmiä kysymyksiä rasismista”. Tule paikalle joko vain kuulolle tai osallistumaan keskusteluun. Tässä keskustelussa ei ole tyhmiä kysymyksiä, vaan olet tervetullut paikalle riippumatta siitä, kuinka paljon aihepiiristä ennalta tiedät. Keskustelussa mukana GST:n hallituksen jäseniä alustamassa aiheesta ja ohjaamassa keskustelua. 

Missä? Microsoft Teams-verkkoalusta (linkki poistettu)

Milloin? Tiistaina 19.4.2022 klo 18:00

Tervetuloa mukaan!

Kuva: Eeva-Liisa Lejon

************************

Kirjoittajat:
Globaali sosiaalityö ry:n aktiivit

Julkaistu 28.2.202218.10.2022

Yechuyechu – Haikatai!

Terveisiä Mwanzan auringon alta! Kaksi viikkoa on nyt tulossa täyteen Tansaniassa. Mitä kaikkea olemme ehtineet tehdä näiden kahden viikon aikana?

Kuva, joka sisältää kohteen taivas, vesi, ulko, ranta

Kuvaus luotu automaattisesti

Aloitimme harjoittelun yhdessä Ni Hekima Pekee-järjestössä, jossa monet opiskelijat ovatkin suorittaneet sosiaalityön harjoittelun. Ni Hekima Pekeen toiminnasta ja harjoittelukokemuksista voi lukea tarkemmin Pihlan, Annin sekä Minnan ja Iidan teksteistä. Tiivistettynä järjestö tekee töitä haavoittuvaisessa asemassa olevien tyttöjen, naisten ja perheiden parissa. Järjestön visio on luoda Mwanzassa sellaista yhteiskuntaa, jossa tyttöjen ja naisten oikeudet toteutuisivat paremmin ja heidän oma äänensä tulisi enemmän kuuluviin niin globaalisti kuin paikallisella tasolla. Tavoitteena on ehkäistä nuorten tyttöjen teiniraskauksia, koulupudokkaaksi joutumista sekä yhteiskunnasta syrjäytymistä. Muita tavoitteita ovat voimaannuttaa tyttöjä ja naisia sekä vahvistaa teidän kykyään tehdä päätöksiä omaan elämäänsä liittyen.

Kuva, joka sisältää kohteen teksti

Kuvaus luotu automaattisesti

Kuva, joka sisältää kohteen teksti, ulko, rakennus, oranssi

Kuvaus luotu automaattisesti

Käytännössä työmme Ni Hekima Pekeessä pitää ja tulee pitämään sisällään kouluvierailuja Sahwan ja Luchereren kouluissa sekä kotikäyntejä perheisiin. Tulemme tapaamaan molemmissa kouluissa noin 10-14-vuotiaita tyttöjä useita kertoja harjoittelun aikana. Tapaamisilla tulee olemaan aina omat aiheensa, jotka nousevat tyttöjen ajatuksista ja toiveista. Sahwan koulun ensimmäisellä tapaamisilla keräsimme tytöiltä anonyymisti paperinpalat, joihin he kirjoittivat vapaasta omia ajatuksiaan sekä kertoivat haasteista, mihin he toivoisivat meiltä apua.

Monelle tytölle seksuaalinen väkivalta esimerkiksi oman sukulaisen toimesta on arkipäivää, ja tämä teema tulee olemaan yksi niistä aiheista, johon liittyen pyrimme auttamaan tyttöjä ja luomaan muutosta siihen, että tytöt ymmärtäisivät seksuaalisen hyväksikäytön olevan väärin. Myöhemmin kun luottamusta on rakennettu tyttöjen kanssa, tulemme tapaamaan tyttöjä myös erikseen yksitellen ja kysymään heiltä luvan asian puheeksi ottamiselle perheen kanssa. Tämän jälkeen otamme myös tyttöjen vanhemmat mukaan työskentelyyn ja teemme kotikäyntejä. Muut teemat tarkentuvat myöhemmin työskentelyn edetessä. Kouluissa murrosikä, väkivalta, seksi ja ehkäisy sekä naisten ja lasten oikeudet ovat ikään kuin tabuja, eikä niitä käsitellä opettajien toimesta. Lisäksi Ni Hekima Pekeen järjestö keskittyy tukemaan vanhempia edistämällä vanhemmuuden taitoja niin lasten vanhempien kuin koulun opettajien keskuudessa.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, maa, taivas, puu

Kuvaus luotu automaattisesti

8.3.2022 vietettävä kansainvälinen naistenpäivä on ehtinyt myös työllistämään meitä. Edistämme Ni Hekima Pekeen sekä Sahwan koulun osallistumista Mwanzan keskustassa järjestettävään isoon naistenpäivän tapahtumaan, jossa naisten ja lasten oikeudet ovat keskiössä. Budjetointi ja päivän ohjelman suunnittelu ovat seuraavien työviikkojen fokuksena. Lisäksi tulemme suunnittelemaan kouluihin oman pienemmät naistenpäivän tapahtumat.

Kuva, joka sisältää kohteen teksti, seinä, pöytä, sisä

Kuvaus luotu automaattisesti

Matka kodistamme Illemelasta Buhongwaan kestää suuntansa noin tunnin, ja olemme pyrkineet pyhittämään matkat swahilin kielen opiskelulle. Tämä on tuottanut tulosta ja kielitaitomme paranee päivä päivältä. Koemme että työpäivämme alkaa jo bussiin (daladala) hypätessä, sillä kielen oppiminen täällä on tärkeää kommunikoinnin näkökulmasta. Kuulumisten vaihtamiset, ostosten tekemiset torilla (sokoni) sekä hinnoista tinkimiset sujuvat jo mallikkaasti näiden pari viikon jälkeen. Paikallisten ystäviemme avulla olemme päässeet kehittämään hullua street languagea ja naurattamaan käyttämällä sitä niin paikallisten kanssa kuin keskenämme. Kielitaitomme hioutuu yhä paremmaksi, pole pole (slowly slowly). Blogikirjoituksen otsikko liittyy vahvasti street languageen. Yechuyechu – Haikatai on tyypillinen paikallinen tervehdystapa! Elämä täällä on alkanut tuntumaan pikkuhiljaa arjelta Mwanzassa ja tervehdyksetkin pitenevät päivä päivältä. Olemme tykänneet Ilemelasta ja asunnostamme paljon. Pihassa kasvaa omia avokadoja ja limejä. Keskustaan ja kuntosalille matkustaa noin 15 minuutissa.

Entä mitä muuta olemme ehtineet tekemään näiden kahden viikon aikana harjoittelun alkamisen lisäksi? Olemme kierrelleet Mwanzassa mitä upeimmissa näköalapaikoissa. Olemme viettäneet iltoja ja öitä harjoittelemassa paikallisia tanssimooveja. Auringonlaskut Victoriajärven rannoilla ovat upeita. Auringon laskiessa järven valtaavat kalastajamiehet (wavuvi), joiden verkoissa olevat valot valaisevat kauniisti ja luovat taianomaisen tunnelman. Lisäksi olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin, ruokakulttuuriin sekä urheiluun kuntosalin ja ryhmäliikunnan muodoissa. Suunnitelmissa on kokeilla muitakin urheilumuotoja, ainakin tennistä, uimista ja tanssituntia. Myös safari Serengetissä kuuluu lähiviikkojen suunnitelmiin. Myös Zanzibar ja paljon muuta on vielä näkemättä. Päivittelemme blogia myöhemmin harjoittelun edetessä.

Kuva, joka sisältää kohteen taivas, vesi, ulko, ranta

Kuvaus luotu automaattisesti

Kuva, joka sisältää kohteen sisä, puinen, ateria

Kuvaus luotu automaattisesti

Terveisiä kaikille Suomeen Mwanzasta ja hyvää alkavaa kevättä 🌷

Toivottavat,
Sonja & Fanni, jotka parhaillaan sosiaalityön opintoihin kuuluvassa harjoittelussa Mwanzassa, Tansaniassa

Julkaistu 6.3.20216.3.2021

Mukaan toimintaan? Want to participate?

Tiesithän, että sinun ei tarvitse olla sosiaalityöntekijä voidaksesi olla Globaali sosiaalityö ry:n (GST) aktiivi. Toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki yhdistyksen arvoista ja tavoitteista kiinnostuneet taustasta riippumatta. Olet sosiaalialalla töissä, opiskelet alaa tai teet jotain aivan muuta – lämpimästi tervetuloa mukaan! GST:n arvopohja on sosiaalialan arvoissa: kaikkien ihmisten tasa-arvossa ja merkityksessä. Olemme sosiaalityöntekijöiden, opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja eri alojen ammattilaisten verkosto, joka haluaa olla mahdollistamassa jäsenistönsä näköistä yhdistyksen arvoja edistävää toimintaa.

Oletko kiinnostunut oppimaan uutta? Vaikuttamaan? Tekemään vapaaehtoistyötä? Tekemään yhdessä?

GST tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan ja tekemiseen. Yhdistyksen tarkoituksena on ennen kaikkea olla mahdollistava instrumentti, jonka avulla toteuttaa yhdistyksen arvoja edistävää toimintaa. Vakiintuneiden toimintamuotojen lisäksi yhdistyksessä ollaan enemmän kuin avoimia uusille ideoille!

Yhdistyksen hallitus kokoontuu noin kerran kuukaudessa keskustelemaan ja päättämään ajankohtaisista asioista. Tavallisesti kokoukset on järjestetty Tampereen yliopistolla sosiaalityön tutkinto-ohjelman tiloissa, mutta vuonna 2020 hallituksen kokoukset siirtyivät verkkoon. Toivomme pääsevämme näkemään toisiamme pian myös kasvokkain, mutta erilaisten etäyhteyksien hyödyntäminen ja sen myötä ketterät, paikasta riippumattomat osallistumisen mahdollisuudet tulevat varmasti säilymään. Yhdistyksen pääpaikka on Tampereella, mutta toimintaa on myös muissa kaupungeissa, kuten Lahdessa ja Helsingissä. Mielellään näemme paikallistoiminnan käynnistyvän myös muissa kaupungeissa. Toisaalta etäyhteydet mahdollistavat osallistumisen joustavasti. Hallituksen kokoukset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille.

Toimintaryhmissä pääset konkreettisen tekemisen pariin

Kiinnostaisiko sinua jokin näistä?

Tapahtumatiimissä pääset suunnittelemaan ja järjestämään tapahtumia. Tällä hetkellä keskitymme verkossa pidettäviin tapahtumiin eli voit olla mukana koordinoimassa esimerkiksi webinaareja, rentoja etäkokoontumisia tai jotain aivan uutta! Tulevaisuudessa maailman tilanteen jälleen salliessa panostamme myös kohtaamisiin kasvotusten. 

Viestintätiimi vastaa yhdistyksen viestinnästä. Yhdistyksen viestintä keskittyy ennen kaikkea sosiaaliseen mediaan: Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Viestintätiimi päivittää myös kotisivuja ja julkaisee eri kirjoittajien blogitekstejä. Viestintätiimissä pääset tekemään esimerkiksi mainoksia ja uutiskirjeitä. Eivätkö kaikki somekanavat ole vielä hallussa? Viestintätiimissä pääset oppimaan uutta!

ProSofi-hanke tukee Libanonin Beirutissa sijaitsevan Shatilan palestiinalaisten pakolaisleirin asukkaita yhteistyössä paikallisen järjestön The National Institute of Social Care and Vocational Training (NISCVT) kanssa. ProSofi-tiimissä koordinoit kummirenkaan toimintaa ja pidät yhteyttä kummirenkaan jäseniin sekä paikallisiin toimijoihin Beirutissa. 

GST:n blogi tarjoaa julkaisukanavan ajankohtaisille laajasti globaalin sosiaalityön teemoihin liittyville teksteille. Editointiin saat apua viestintätiimiltä. Ehdota juttuideaa!  

Jäsenenä mahdollistat yhdistyksen toiminnan jatkumisen. Osallistua voit myös kannatusjäseneksi ryhtymällä. Jäseneksi pääset liittymään täällä.

Kiinnostuitko? Loistavaa!

Nähdään vuosikokouksessa tiistaina 23.3.2021 klo 17:30 Zoomissa.:) Ilmoittaudu gst@globaalisosiaalityo.org niin saat liittymislinkin sähköpostiisi.

///

Did you know that you don’t have to be a social worker to be an activist GSW (Global Social Work Finland)? Everyone who is interested in the values ​​and goals of the association, regardless of background, is welcome to join. Whether you are working in the social field, studying the field or doing something completely different – you’re warmly welcome! The value base of GSW is in the values ​​of the social sector: in the equality and value of all people. We are a network of social workers, students, teachers, researchers and professionals in various fields who want to promote the values ​​of the association and enable activities that look like our members.

Are you interested in learning something new? To make an impact? To volunteer? To work together?

GSW offers opportunities for a wide variety of activities. Above all, the purpose of the association is to be an enabling instrument with which to implement activities that promote the values ​​of the association. In addition to already established activities, we are more than open to new ideas!

The board meets about once a month to discuss and decide on current issues. Usually meetings have been held at the University of Tampere in the premises of the social work program, but in 2020, board meetings were transferred online. We hope to see each other face to face soon again, but we’ll be taking advantage of the opportunities of working together remotely also in the future. The association is based in Tampere, but there are also activities in other cities, such as Lahti and Helsinki. We are happy to see local activities start in other cities as well. On the other hand, remote connections allow flexible participation no matter where you are. Board meetings are open for everyone.

In our teams you get to do concrete things

Would you be interested in any of these?

In the event team you can plan and organize events. We are currently focusing on online events, meaning that you can be involved in coordinating webinars, casual remote gatherings or something completely new! In the future, when the world situation allows it again, we will also invest in encounters face to face.

The communications team is responsible for the association’s communications. Our communication focuses primarily on social media: Facebook, Instagram and Twitter. The communications team also updates the homepage and publishes blog posts by various authors. In the communications team you can create ads and newsletters, for example. Don’t know how to do all of this yet? You can learn something new in the communication team!

The ProSofi-project supports residents of the Shatila Palestinian Refugee Camp in Beirut, Lebanon, in collaboration with the local organization The National Institute of Social Care and Vocational Training (NISCVT). In the ProSofi team, you coordinate the activities of the sponsor ring and keep in touch with the sponsor ring members as well as local actors in Beirut.

Our blog provides a publication channel for texts broadly related to global social work themes. You can get help from the communication team for editing. Suggest a story idea!

As a member, you enable the association to continue its activities. You can also participate by becoming a support member. You can join as a member here.

Are you interested? Brilliant!

See you at the annual meeting on Tuesday, March 23, 2021 at 5:30 pm in Zoom. 🙂 Register at gst@globaalisosiaalityo.org and you will receive a subscription link in your email.

Julkaistu 5.3.202017.3.2020

Mitä kuuluu Libanon?

Eveliina Julkunen

Pakolaisleiri, Shatila, Beirut, Libanon, Euroopan ja Lähi-Idän reuna… Libanon on maa, joka sijaitsee paitsi Välimeren rannalla myös lähellä Turkin, Syyrian ja Palestiinan konfliktialueita. Näin ollen Libanon on myös maa, jossa on paljon konflikteja pakoon lähteneitä ihmisiä – pakolaisia. Libanonissa on kansainvälisen YK:n alaisen pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan tällä hetkellä suurin määrä pakolaisia suhteutettuna maan populaatioon – kyllä, kuutta maan kansalaista kohden on yksi pakolainen (UNHCR 2018). Pakolaiset ovat pääosin palestiinalaisia ja syyrialaisia.

Miten tamperelainen sosiaalityön järjestö sitten liittyy Libanoniin? Globaali sosiaalityö ry tukee ProSofi-kummitoiminnan kautta sosiaalityötä pääkaupunki Beirutissa sijaitsevalla Shatilan pakolaisleirillä. Tuemme pakolaisleirin sosiaalityötä kummirenkaan kautta kerättävällä taloudellisella tuella, jonka avulla mahdollistamme osaltamme Shatilassa toimivan yhteistyöjärjestömme The National Institution of Social Care and Vocational Training -järjestön toteuttamaa sosiaalityötä leirissä. Myös lyhenteellä NISCVT tunnettu järjestö työskentelee eri puolilla Libanonia sijaitsevissa pakolaisleireissä tarjoten leireillä asuvien (pääosin) palestiinalaisten tarvitsemia palveluita, joita Libanonin valtion ei heillä tarjoa. 

Syksyn 2019 aikana Libanonista kuului kansainvälisen median uutiskynnyksenkin ylittäneitä uutisia. Maassa on järjestetty lukuisia hallitusta vastustavia mielenosoituksia ja maa on ollut kaaottisessa tilassa. Protestit ovat jatkuneet myös tänä vuonna. Protestien taustalla on mielenosoittajia huolestuttava tuotteiden raju hintojen nousu, työttömyys, maksamattomat palkat, tärkeän whatsapp-sovelluksen ehdotettu maksullisuus ja talouskriisi, sillä maa on pahasti velkaantunut ja maan hallinnon uskotaan olevan vahvasti korruptoitunut. Keskuspankki on puolestaan ennustanut talouden totaalista romahtamista ja hallitus pitänyt kiinni tiukoista säästötavoitteistaan maan talouden pelastamiseksi. (Reuters 2019, Yle 2019). 

Libanonin vaikea tilanne on vaikuttanut myös ihmisten arkeen ProSofi-kummitoiminnan tukemassa Shatilassa. Shatilassa elää arvioilta 15-20 000 pakolaista, joista suurin osa on palestiinalaisia. Yhteistyöjärjestömme NISCVT:n johtajan Kassem Ainan mukaan ruoan ja bensiinin hinnat ovat nousseet, pankkien toimintaa on rajoitettu, palkkoja on alennettu yhtäkkisesti ja yleinen epävarmuus tulevaisuudesta on lisääntynyt. Pankeista ei välttämättä saa ulos rahaa (Sironen 2019). Vallitseva tilanne on vaikuttanut niin paikallisten kuin pakolaisena maassa elävien arkeen, eikä kiristynyt tilanne ole edullinen jo nyt vaikeissa olosuhteissa eläville pakolaisille. Esimerkiksi Shatilan leirillä olosuhteet ovat vaikeat puhtaan veden, sanitaation ja infrastruktuurin suhteen, mutta arjen välttämättömyyksien lisäksi huolestuttavaa on myös ihmisten ja heitä auttavien ammattilaisten jaksaminen epävarmuuden vallitessa. 

Shatilassa työskentelevät sosiaalityöntekijät ovat kovien paineiden alla. Maan tilanteesta huolimatta NISCVT on jatkanut työskentelyään ja pakolaisleirien perustyö on jatkunut ennallaan. Shatilan alueen asukkaat voivat saada NISCVT-järjestön kautta muun muassa hammaslääkäripalveluja sekä päiväkoti- ja vapaa-ajan toimintaa lapsille, jotta vanhemmat voivat työskennellä. Työnteko on laillista ja lisäksi monelle pakolaiselle tärkeää, joskin työskentelymahdollisuuksia saatetaan rajoittaa kansalaisuuden perusteella (Hirvonen 2019).

Mihin suuntaan Libanonin tilanne kehittyy ja miten se vaikuttaa pakolaisleirien arkeen? Tämä jää nähtäväksi. Libanon kuohuu aika ajoin sisäisesti ja tämän hetkiset protestit ovat olleet voimakkaita. Maalla on nyt vuoden 2020 alussa uusi pääministeri ja neuvottelut Maailmanpankin kanssa maan taloustilanteesta ovat käynnissä. Toisaalta samanaikaisesti palestiinalaispakolaisten arjen vaihtoehdottomuus, elinolosuhteiden niukkuus ja elämä erillään Palestiinasta alkaa vaikuttaa ainakin ulkopuolelta katsojan silmin liiankin pysyvältä.  Toivottavaa olisi, että NISCVT:n missio joskus toteutuu – “NISCVT foresees justice, peace, freedom, and national independence for the Palestinian people to return back their homeland where they can have their full rights as humans.” (NISCVT 2020).

LÄHTEET

  • Hirvonen, Hanna (2019) Pimeitä kuvia ja puhetta ikävästä – kurkistus toimittajan työhön Libanonin palestiinalaisten keskuudessa. Blogi-kirjoitus Lähi-Itä NYT-blogissa. Saatavilla: Haettu 19.1.2020. Saatavilla: http://lahi-itanyt.fi/paalta/pimeita-kuvia-ja-puhetta-ikavasta-kurkistus-toimittajan-tyohon-libanonin-palestiinalaisten-keskuudessa/
  • Reuters (2019) ’We can’t take it anymore’: As Lebanon economy skids, jobs in firing line. Haettu 18.1.2020. Saatavilla: https://www.reuters.com/article/us-lebanon-protests-economy/we-cant-take-it-anymore-as-lebanon-economy-skids-jobs-in-firing-line-idUSKBN1XR0I0 
  • NISCVT (2020) Vision. http://www.socialcare.org/portal/history/46/
  • Sironen, Evelina (2019) Saako Libaonin viimein uuden pääministerin? Blogi-kirjoitus Lähi-Itä NYT-blogissa. Saatavilla: https://lahi-itanyt.fi/nyt/saako-libanon-vihdoin-uuden-paaministerin/. 
  • UNHCR (2018) Global Trends. Forced Diplacement in 2018. Haettu 18.1.2020. Saatavilla: www.unhcr.org/globaltrends2018/. 
  • YLE (2019) Libanon on syvässä finanssikriisissä – Automaateista ei aina saa dollareita ja se tekee kansasta levottoman. Haettu 18.1.2020. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11007302

ps. Näin liityt ProSofi-kummirenkaaseen, jos kiinnostuit palestiinalaispakolaisten auttamisesta: Ota yhteyttä ProSofi-kummitoiminnan koordinaattoriin Eveliinaan sähköpostitse eveliina.julkunen19(at)gmail.com. Kummimaksu on 120€/vuosi sekä opiskelijoilta, vähävaraisilta ja eläkeläisiltä 60€/ vuosi.


Kirjoittaja Eveliina Julkunen on Globaali sosiaalityö ry:n ProSofi-kummitoiminnan koordinaattori.

Julkaistu 21.1.202014.4.2020

Miksi sosiaalityön harjoittelu ulkomailla? – Miksipä ei !?

Karolina Asén

Suoritin 3 kuukauden maisterivaiheen sosiaalityön harjoittelun Mwanzassa, Pohjois-Tansaniassa WADADA – Solutions on Gender-based violence -järjestössä keväällä 2019. Harjoittelu oli järjestetty Globaali sosiaalityö ry -järjestön kautta. Wadada on paikallinen yhdistys, joka tekee ennalta ehkäisevää väkivaltatyötä.  Kirjoitin järjestön toiminnasta aikaisemmin blogissa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa vinkkejä ja näkökulmia sosiaalityön opiskelijoille, jotka harkitsevat harjoittelua ulkomailla. Kirjoitus on tehty Tansanian kokemusteni perusteella, mutta uskon että jotkut vinkit ja näkökulmat pätevät paljolti myös naapurimaissa.

Kannustan ehdottomasti lähtemään harjoitteluun ulkomaille: samanlaista kokemusta ei voi saada kotimaassa! Lisäksi fakta on se, ettei sosiaalityöntekijän uran alkutaipaleella ole usein mahdollisuuksia lähteä ulkomaille. Siispä jos olet kiinnostunut, niin sanoisin: anna mennä! 

Kymmenen vinkkiä sosiaalityön harjoitteluun ulkomailla

Onnea sinulle, olet jo lähempänä huikeaa kokemusta, kun edes harkitset asiaa! 

  1. Asenne kohdalleen; uteliaisuus on hyvä alku! Minusta uteliaisuus ihmisiä, kulttuuria ja itselle uutta yhteiskuntaa kohtaan on erittäin hyvä ja tärkeä lähtökohta ulkomaille lähtemiseen. Paljon voi ja kannattaa ehdottomasti lukea ja perehtyä etukäteen, mutta kaikkea ei voi oppia ennen lähtöä. Joten erittäin tärkeä on avoin ja utelias mieli. Paikalliset Tansaniassa ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan, joten ole sinäkin!
  2. Kannattaa opiskella mahdollisimman paljon paikallista kieltä etukäteen, sillä kenttätyö ja arjen asiointi tapahtuu ainakin Tansaniassa enimmäkseen swahiliksi. Ilmainen Duolingo-sovellus on yksi hyvä tapa opiskella kieliä. Kieltä ei opi yhdellä istumalla, joten kieltä kannattaa opiskella vaikka päivittäin. Jotta jaksaisit opiskella kieltä päivittäin, kannattaa asettaa itselleen tarpeeksi matalat tavoitteet, esim. 10 min päivässä. Asettamalla liian korkeat tavoitteet todennäköisemmin luovutat kokonaan sen sijaan että näkisit edes pienen vaivan. Mikäli mahdollista, kannattaa ehdottomasti käydä ihan oikealla kielikurssilla ennen harjoittelua tai sen aikana.
  3. Jos olet vaaleaihoinen, tulet saamaan paljon huomioita missä ikinä liikutkin. “Mzungu” (valkoinen) on sana, jota kuulee yleensä monta kertaa päivässä. Mzungun huutelu saattaa väsyttää etenkin alussa. Huuteluun kuitenkin tottuu, eivätkä paikalliset tarkoita sillä yleensä mitään pahaa. Kun on valkoinen ja keskiluokkaa eikä kuulu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin, on mielestäni ihan tervettä kokea edes joskus olevansa vähemmistön edustaja – vieläpä siten, että muut näkevät sen päällepäin. Sellaista monen arki Suomessakin on. 
  4. Jonkinlaisen kulttuurishokin tulet saamaan alussa – ja ehkä myöhemminkin. Se on tavallista ja kuuluu asiaan. “Shokki” kuulostaa ikävältä, mutta se ei ole mitenkään vaarallista tai outoa: opit aivan valtavan paljon itsestäsi ja uudesta kulttuurista tämän “shokin” kautta. Myös palautetta annetaan eri tavalla eri kulttuureissa. Esimerkiksi verrattuna Suomen aika suoraan palautekulttuuriin työ- ja opiskelumaailmassa, Tansaniassa ei ole tavallista antaa palautetta – varsinkaan kielteistä – kasvotusten. Yritä siis olla avoin, äläkä hätäile, jos välillä mietityttää ymmärrätkö asiat tai tilanteet oikein. Aina voi kysyä ja selvittää asiat!
  5. Muista roolisi. Harjoittelijana päätehtäväsi on oppia uutta, eikä parantaa maailmaa. Maailmaa parannat mielestäni parhaiten tässä yhtälössä avoimella mielellä sekä osoittamalla kiinnostusta ja paikallisen kulttuurin kunnioitusta. Ei kannata lähteä sillä asenteella, että tulen korjaamaan asioita nyt muutaman kuukauden työharjoittelun aikana. Se on mahdotonta uudessa yhteiskunnassa, jossa rakenteet, kulttuuri, kieli ja työskentelytavat ovat uusia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi auttaa osaamisellasi ja ideoillasi. Ideat kannattaa esitellä juuri sellaisina: ideoina. Erittäin tärkeää on myös muistaa, kuinka iso etuoikeus on että ylipäänsä voi lähteä ulkomaille suorittamaan sosiaalityön työharjoittelua. Siihen kuuluu myös suuri vastuu, esimerkiksi siitä miten käyttäytyy kunnioittavasti toisessa kulttuurissa, minkälaisia kuvia jakaa somessa tai miten kertoo tapahtumista ja olosuhteista ihmisille täällä kotona!
  6. Maalaisjärjellä pääse pitkälle. Kun selvittää, missä ei kannata liikkua ja mitä kannattaa varoa, on jo aika turvassa. Ei kannata olla naiivi, muttei myöskään vainoharhainen. Rokotusten, malariaestolääkitysten, matkavakuutuksen ym. on oltava kunnossa ennen lähtöä, mutta muuten käsihygienia on tärkein ennaltaehkäisevä tekijä paikan päällä. Pieni terveysstressi kuuluu asiaan kun matkustaa, kunhan et annat sen ottaa liikaa tilaa arjessasi, sillä apua saa tarvittaessa.
  7. Asuminen: Varsinkin jos olet menossa työharjoitteluun yksin, suosittelen että yrität löytää vuokrattavan huoneen lähellä harjoittelupaikkaasi, suhteellinen lähellä keskustaa ja mieluummin jaetun asunnon, jotta saat heti uusia tuttavia. Afrikan itärannikko on päiväntasaajalla, mikä tarkoittaa sitä että noin seitsemän aikaan illalla pimenee nopeasti eikä ole paljon katuvaloja. Ainoastaan ihan ydinkeskustasta löytyy valoa, joten on kätevä asua lähellä kaikkea ettei menee turhan paljon aikaa ja rahaa taksimatkoihin.
  8. SoMe to the rescue! Ennen lähtöä voi Facebookin kautta löytää ”expats-ryhmiä”, mistä saattaa löytää asuntoja ja muutenkin saada tietoa tapahtumista tulevassa kotikaupungissa. Ryhmien nimistä voi kysyä vanhoilta harjoittelijoilta tai GST:n kautta. Ulkomaan harjoittelun jo suorittaneelta henkilöltä voit myös saada muuta timanttista tietoa, joten kannattaa GST:n kautta kysellä keneltä voit saada tietoa sinun tulevasta harjoittelupaikastasi tai kaupungista. Kannattaa myös lukea tieteellisiä artikkeleita tai väitöskirjoja tulevasta harjoitteluaiheesta kohdemaassa ja perehtyä siihen. Mitä enemmän tietää etukäteen, sitä parempi fiilis on lähteä ja sitä paremmin voi ymmärtää eri tilanteita ja toimintatapoja paikan päällä. 
  9. Aika: Kolme kuukautta, mikä on tavallinen harjoittelujakson pituus GST:n kautta, on tosi lyhyt aika, eli ota kaikki ilo irti ajasta, opi uutta ja ennen kaikkea nauti! Saatat toki tuntea koti-ikävää ja se on aivan ok, onneksi se menee ohi, ja eihän Suomi mihinkään mene. Paras reseptini koti-ikävälle: hyväksy se, salli itsesi tuntea ikävää ja puhu siitä ystäville paikan päällä tai soita kotiin. Tansanian ja Suomen välillä ei ole aikaeroa joten on helppoa soittaa kotiin vaikka whatsapp-puhelu. Ajalla on lisäksi erilainen merkitys Suomessa kuin Tansaniassa. Olemme Suomessa tottuneita suhteellinen nopeaan, jopa usemmiten stressaavaan elämänrytmiin. Tansaniassa kuitenkin monet asiat vievät eri tavalla aikaa kuin Suomessa, struktuurien tai kulttuurien takia, joten kannattaa valmistautua siihen että usein kokoukset ovat pitkiä ja työaikataulut liukuvia. 
  10. Ihmissuhteet ja kohtaamiset ovat A & O. Asia, mitä eniten ihailen tansanialaisessa kulttuurissa on paikallisten uskomaton lämpö ja yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys ovat tärkeitä arvoja tansanialaisessa kulttuurissa. Joten anna ihmissuhteisiin ja kohtaamisiin aikaa ja yritä olla stressaamatta turhista asioista, koska todennäköisesti kukaan muu ei myöskään stressaa niistä liikaa. Sen sijaan keskity oleellisiin asioihin mihin työharjoittelun aikana voit vaikuttaa, ja mistä voit oppia asioita mitä et Suomessa voisi oppia. 

Kirjoittaja Karolina Asén suoritti maisterivaiheen sosiaalityön harjoittelunsa WADADA -järjestössä Mwanzassa, Tansaniassa.

Julkaistu 21.8.201912.3.2020

Keräys Mosambikin hirmumyrskyjen uhrien auttamiseksi jatkuu elokuun loppuun

Tuhoisat syklonit ja laajat tulvat koettelivat Mosambikia keväällä: Idai-hirmumyrsky iski Keski-Mosambikiin 14. maaliskuuta ja Kenneth-hirmumyrsky Pohjois-Mosambikiin vain noin kuukautta myöhemmin, 25. huhtikuuta. Hirmumyrskyjen seurauksena yli 700 ihmistä on menehtynyt Mosambikissa sekä kaikkiaan yli 1000 ihmistä on menehtynyt Kaakkois-Afrikassa (mukaan lukien Zimbabwessa ja Malawissa). Idai-hirmumyrsky ja sitä seuranneet tulvat ovat vaikuttanut yli 900,000 ihmisen elämään Mosambikissa tuhoten taloja, infrastruktuuria sekä viljelmiä vieden useiden perheiden ainoan toimeentulon.

Mosambik on köyhä maa, jossa hirmumyrskyjen jälkeiset korjaustyöt on ollut haastavaa toteuttaa. Alkuvaiheessa hätäapua voitiin toimittaa Beiran kaupunkiin vain ilma- ja meriteitse tieyhteyksien katkettua tulvien vuoksi. Tulvien seurauksen Mosambikin avustusleireissä puhkesi lisäksi kolera. Beiran kaupungissa todettiin yli 4000 koleratapausta toukokuun puoleen väliin mennessä ja vähintään kuusi oli kuollut koleraan ennen kuin Maailman terveysjärjestön (WHO) kolera-rokotuskampanjat pääsivät käyntiin alueella.

Myös ruoan hinta on nousussa hirmumyrskyjen seurauksena. Nälänhädässä olevien määrän on arvioitu kasvavan 1,6 miljoonasta 1,9 miljoonaan Mosambikissa syksyn 2019 aikana. Mosambik kärsi jo ennen sykloneja pitkäaikaisesta kuivuudesta, mutta erityisesti tulvat, jotka veivät viljelmien sadon, vaikuttavat edelleen satoihin tuhansiin kotitalouksiin, joiden elanto riippuu omavaraisviljelystä nostaen samalla ruoan hintoja.

Globaali sosiaalityö ry:n keräysvarat on käytetty hätäapuun ja uudelleen rakentamisen tukemiseksi Keski-Mosambikissa Idai-hirmumyrskyn vaikutusalueella. Lahjoitukset on ohjattu Globaali sosiaalityö ry:n pitkäaikaiselle paikalliselle yhteistyökumppanille ADPE:lle (Association for the Development and Promotion of Education Mozambique). ADPE raportoi Globaali sosiaalityö ry:lle varojen käytöstä ajalla maaliskuu – heinäkuu 2019.

Maaliskuussa ADPE:n työntekijät organisoivat hätäapua Beiran kaupungissa, Manicassa ja Quelimanessa, Keski-Mosambikissa. Ensimmäinen hätäapu kohdistettiin eristyksiin jääneisiin perheisiin syrjäisillä alueilla, joissa suuret toimijat eivät olleet läsnä. Kenttätyöntekijät paikansivat yhden täysin tuhoutuneen koulun, mistä syntyi suunnitelma jälleenrakentaa koulu ja näin tukea oppilaiden kouluun paluuta.

Esimerkiksi huhtikuussa ADPE jakoi 1400 kg riisiä, 155 kg sokeria ja noin 350 kg papuja. Lisäksi järjestö keräsi vaatteita ja muita tarvikkeita, joita kuljetettiin katastrofialueille. Avustustyöt keskitettiin tietyille alueille, jotta seuranta olisi mahdollista ja Keski-Mosambikista, Beiran kaupungin lähialueilta, valittiin viisitoista perhettä, jotka saavat ADPE:ltä jatkuvaa tukea seuraavien kuukausien ajan. Näitä perheitä tuetaan ruoka-avun lisäksi kotien uudelleen rakentamisessa, viljelmien palauttamisessa toimintaan sekä veden ja viemäröinnin parantamisessa.

Toukokuusta heinäkuuhun avustustyöt ovat jatkuneet Keski-Mosambikissa. Kuusi ADPE:n kenttätyöntekijää, joista suurin osa on sosiaalityöntekijöitä, on edelleen kartoittamassa tilannetta ja jakamassa avustuksia. ADPE:n työntekijät myös tarjoavat psykososiaalista tukea hirmumyrskyn seurauksista kärsiville perheille. Avustustyö perustuu lahjoitusten lisäksi paikallisen kehittämisen periaatteille: yhteisön jäsenet osallistuvat itse alueen infrastruktuurin, kuten koulun, uudelleen rakentamiseen ja avustustyöntekijät hyödyntävät yhteisön olemassa olevia voimavaroja.

Avun tarve Mosambikissa jatkuu

Avun tarve Mosambikissa on edelleen suuri ja sinun tuellasi ADPE:n avustustyöt jatkuvat yhä pidempään. Voit lahjoittaa keräykseen vielä elokuun ajan. 

Lahjoittaa voit edelleen seuraavilla tiedoilla:

Tilinumero: FI39 6601 0001 0306 59

Saaja: Globaali sosiaalityö ry

Viitenumero: 3023

Näin voit lisäksi lahjoitat keräykseen MobilePay:n kautta:

  1. Avaa MobilePay-sovellus ja kirjaudu sisään
  2. Syötä summa
  3. Paina ”Valitse vastaanottaja” ja syötä numerotunnus 44430
  4. Merkitse viitteeksi 3023
  5. Hyväksy maksu

K I I T O S  A V U S T A S I !

Artikkelien selaus

Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Seuraava sivu
  • GST:n toimintavuosi 2023 on käynnistymässä! / A new year of activities at GSW is about to start!
  • Wamama na Biashara: mikrolainalla kohti kestävämpää elämää
  • ”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta
  • Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!
  • Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?
  • GST:n toimintavuosi 2023 on käynnistymässä! / A new year of activities at GSW is about to start!
  • Wamama na Biashara: mikrolainalla kohti kestävämpää elämää
  • ”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta
  • Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!
  • Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?

Löydät meidät somesta:

Palvelun tarjoaa WordPress