Siirry sisältöön

  • Meistä
  • Toiminta
  • Lukemisto
  • Osallistu
  • ProSofi
  • Blogi
  • Kampanjat
  • Ota yhteyttä

Avainsana: Global Social Work Finland

Julkaistu 26.9.202218.10.2022

Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä harjoittelujaksostani Libanonissa on jo kulunut tovi ja  helteinen Beirut on vaihtunut sateiseen Tampereeseen. Suoritin sosiaalityön  maisteriopintoihini kuuluvan harjoittelun Libanonissa toimivan National Institution of Social  Care and Vocational Training (NISCVT) -kansalaisjärjestön keskuksessa, joka sijaitsee  Shatilan palestiinalaisleirissä Beirutissa. Järjestö tunnetaan myös sen arabiankielisellä nimellä  Beit Atfal Assumoud (BAS). 

Tässä blogissa sosiaalityöntekijä Evelina Sironen on aiemmin kirjoittanut BAS:in toiminnasta sekä Libanonin  tilanteesta ja yhteenkietoutuneista kriiseistä. Harjoittelujaksoni aikana on konkretisoitunut se, miten laajalti  päällekkäiset kriisit vaikuttavat arkeen Libanonissa. Ukrainan sodan myötä huolta on lisännyt  myös potentiaalinen ruokakriisi, sillä Libanon on tuonut valtaosan tarvitsemastaan vehnästä  Ukrainasta. Kriisien vaikutukset sähkö- ja vesikatkoineen, leipäjonoineen, puutteellisine  jätehuoltoineen ja muine lieveilmiöineen tulivat tutuiksi kaikkialla maassa, mutta eritoten  Shatilassa. 

BAS tarjoaa sosiaalityön palveluiden lisäksi muun muassa päivähoitoa ja esikouluopetusta,  erilaisia toimintoja nuorille, hammaslääkärin palveluja ja erilaisia harrastusryhmiä.  Harjoittelun aikana konkretisoitui myös se, miten olennainen kansalaisjärjestöjen ja  ruohonjuuritason toimijoiden rooli on peruspalvelujen tarjoamisessa Shatilassa. Pääsin harjoittelun aikana osaksi työyhteisön arkea, osallistumaan sosiaalityöntekijöiden työhön ja  kotikäynneille, keskuksen päiväkotiryhmien toimintaan ja mukaan eri vierailuille. Minut on  otettu hyvin lämpimästi mukaan yhteisön arkeen ja juhlaan. 

Useat BAS:in työntekijöistä asuvat myös itse Shatilassa tai sen välittömässä läheisyydessä ja  myös itse palestiinalaisina kohtaavat ennakkoluuloja ja järjestelmällistä syrjintää. Yhteisöllisyys ja palestiinalainen identiteetti ovat kuitenkin näyttäytyneet suurena  voimavarana yhteisön keskuudessa. Kun kuljemme sosiaalityöntekijöiden kanssa leirin  kapeilla kujilla, vastaantulijat tunnistavat usein tutut työntekijät ja huikkaavat tervehdyksiään ja kuulumisiaan. Toisinaan saatamme ennalta sopimatta tai ohi kulkiessamme koputtaa  perheen kodin ovelle ja poiketa vaihtamaan kuulumiset. Useimmiten vieraille keitetään tällöin kahvit ja vastaanotto on muutenkin lämmin. Asetelma on hyvin erilainen verrattuna  esimerkiksi Suomessa tehtävään sosiaalityöhön, jossa työntekijän roolia usein sävyttävät  byrokratia ja viranomaisasema. Onkin kiinnostavaa pohtia, miten sosiaalityöhön vaikuttaa se,  että työntekijä edustaa itse samaa marginalisoitua ryhmää ja on vahvasti osa  paikallisyhteisöään. 

Yhteisön merkitys on sosiaalityössä tunnistettu jo kauan ja esimerkiksi Jane Addams Hull  House –setlementteineen on innoittanut monia. Myös suomalaisen sosiaalityön piirissä on  käyty jatkuvasti keskustelua siitä, että sosiaalityön tulisi vahvemmin jalkautua sinne, missä  ihmiset oikeasti liikkuvat ja elävät. On tärkeää muistaa, että myös globaalin etelän maissa ja yhteisöissä on paljon tietoa ja osaamista myös yhteisötyön teemoista kunkin yhteisön omassa kontekstissa. 

Palestiinalaisia tarjoiluja, kuva: Liisi

Useat kirjoittajat ovat kritisoineet länsimaista kulttuurista hegemoniaa sosiaalityön  kansainvälisessä yhteisössä ja itse sosiaalityön professiotakin voidaan pitää pääasiassa länsimaisen kulttuurin tuotteena (Gregory 2021; Hochfeld 2010; ref. Heinonen & Drolet  2012, 4). Palestiinassa syntynyt Edward Said (1978, 26) on kirjoittanut, että imperialismi ja  kolonialismi heijastuvat nykymaailmassakin kulttuurisen dominanssin kautta. Said on  kehittänyt postkolonialismin tutkimussuuntausta, joka pyrkii tarkastelemaan valtasuhteita ja  tunnistamaan ja haastamaan kolonialismin perinnön ja sen nykyaikaankin ulottuvat  vaikutukset. Myös sosiaalityössä on syytä reflektoida ja tarkastella kriittisesti sitä, kenen näkökulma ja tieto pääsevät esille ja kenen ääni nousee kuuluviin esimerkiksi opetuksessa tai  tutkimuksessa. 

Postkolonialistiseen sosiaalityöhön liittyy dekolonisaation käsite. Käsitteellä viitataan  pyrkimyksiin tehdä sosiaalityöstä relevanttia laajemmalle väestölle ja haastaa läntisen  sosiaalityön ja sen käytäntöjen siirtämistä sellaisenaan globaalin etelän maiden konteksteihin  (Gray ym. 2013, 2). Läntisiä teorioita ja käytäntöjä pyritään usein soveltamaan kaikkialla  maailmassa ilman, että niitä juuri pyrittäisiin adaptoimaan paikallisiin oloihin (Kleibl &  Noyoo 2020, 6). Tämän sijaan tulisi tarkastella kriittisesti niitä lähtöolettamia, jotka  pohjautuvat ainoastaan tiettyyn kontekstiin tai kulttuuriin. Länsimaisissa yhteiskunnissa ja sosiaalityössä ylipäätään olisi mielestäni lisäksi paljon opittavaa esimerkiksi juuri Shatilassa tehtävästä yhteisötyöstä ja ylipäätään yhteisön merkityksestä yksilölle. Yhteisö voidaan myös  käsittää laajemmin kuin tietyn alueen asukkaina ja soveltaa globaalia näkökulmaa myös tässä. 

“Palestiinalaisilla ei voi koskaan olla liikaa ystäviä”, toteaa Shatilan keskuksen johtaja harjoittelujaksoni loppuessa. Omalta osaltani yhteydenpito järjestöön ja sen ihmisiin jatkuu.  Olen saanut kutsun paikallisen ystävän pian järjestettäviin häihin ja suunnittelen myös gradua harjoittelun herättämistä teemoista. 

Beirutin satamamaisemaa, kuva: Liisi

Kirjoittaja on sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija Liisi Ylä-Kotola, joka oli sosiaalityön harjoittelussa Globaali sosiaalityö ry:n kautta Shatilassa, Libanonissa.

Lähteet 

Gray, Mel & Coates, John & Yellow Bird, Michael & Hetherington, Tiani (2013)  Introduction: Scoping the Terrain of Decolonization. Teoksessa Mel Gray & John Coates &  Michael Yellow Bird & Tiani Heatherington (toim.) Decolonizing Social Work. Lontoo,  Routledge, 1–25. 

Gregory, Joshua (2021) Social Work as a Product and Project of Whiteness, 1607– 1900. Journal of Progressive Human Services, 32(1), 17-36. 

Heinonen, Tuula & Drolet, Julie (2012) International social development: social work  experiences and perspectives. Halifax: Fernwood Publishing. 

Kleibl, Tanja & Noyoo, Ndangwa (2020) Introduction: Setting the scene for critical new social  work approaches in the neoliberal postcolonial era. Teoksessa Tanja Kleibl & Ronald Lutz & 

Ndangwa Noyoo & Benjamin Bunk & Annika Dittmann & Boitumelo Seepamore (toim.) The  Routledge handbook of postcolonial social work. Lontoo: Routledge, 1–9. 

Said, Edward (1978) Orientalism. New York: Penguin Classics.

  • GST:n toimintavuosi 2023 on käynnistymässä! / A new year of activities at GSW is about to start!
  • Wamama na Biashara: mikrolainalla kohti kestävämpää elämää
  • ”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta
  • Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!
  • Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?
Julkaistu 25.2.202025.2.2020

Yhdistyksen vuosikokous pidetään tiistaina 10.3.2020 klo 17.00

Lämpimästi tervetuloa yhdistyksen sääntömääräiseen vuosikokoukseen. Kokouksessa käsitellään muun muassa edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös sekä valitaan yhdistyksen hallituksen tulevan toimintavuoden jäsenet. Heti vuosikokouksen jälkeen pidetään järjestäytymiskokous, jossa jaetaan hallituksen vastuualueet ja päätetään yhdistyksen toimintaryhmistä.

Tule paikalle kuulemaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista sosiaalityön globaalilla kentällä tai ideoimaan uutta! Tarjolla pientä purtavaa sekä kahvia ja teetä.

AIKA: Tiistai 10.3. klo 17:00
PAIKKA: Sosiaalityön tutkinto-ohjelman tilat, Linna-rakennus 6. kerros, Kalevantie 5, Tampereen yliopisto.

T E R V E T U L O A !

Lisätiedot: gst@globaalisosiaalityo.org

Julkaistu 14.8.201912.3.2020

Yhteisöterveystyö Mosambikissa: “Naapuri on lähin perheenjäsen”

Saana Raittila

Tämä blogiteksti käsittelee yhteisöterveystyötä Mosambikissa. Sitaateissa äänessä ovat Maputon laitakaupungissa Chamanculossa asuvat ja työskentelevät yhteisöterveystyöntekijät, jotka tekevät pääasiallisesti hiv ja aids- sekä tuberkuloosityötä, valistustyötä, lääkityksen lopettaneiden etsivää työtä ja kotikäyntejä. Lisäksi he saattavat aliravittuja lapsia sairaalaan ja ohjaavat väkivallan uhreja palvelujen piiriin.

Useissa kehitysmaissa on suuri pula koulutetusta terveydenhuollon henkilökunnasta, minkä takia osa paikallisten yhteisöjen jäsenistä on saanut lyhyen koulutuksen voidakseen aloittaa työt yhteisöterveystyöntekijöinä (community health workers) omissa yhteisöissään. Maputon laitakaupungissa sijaitsevan Chamanculon asuinalueen yhteisöterveystyö on tietynlaista populaaria ja kotoperäistävää sosiaalityötä, jossa yhteisöterveystyöntekijät kohtaavat potilaita sekä heidän perheenjäseniään ja naapureitaan ja käyttävät hyväksi yhteisön voimavaroja.

“Kuolemaa, tulipaloja, sairauksia…”

Chamanculon asuinalueilla on tiiviitä paikallisia yhteisöjä—naapurustoja, jotka tukevat jäseniään erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa. Mosambikilaisilla onkin sanonta, jota yhteisöterveystyöntekijät käyttävät tiuhaan: “Naapuri on lähin perheenjäsen.” Maalta laitakaupunkiin muuttaessa perhe ja suku jäävät usein maaseudulle, jolloin kaupungin asukkaat solmivat ihmissuhteita ja luovat uusia yhteisöllisiä siteitä naapureiden kanssa. Julkiset palvelut, kuten poliisi ja palokunta, ovat heikosti saatavilla laitakaupungissa, jolloin avun tarpeessa käännytään ensisijaisesti naapurin puoleen. Chamanculossa yhteisön sosiaalinen pääoma ja yhteisössä syntyvä sosiaalinen tuki ovat monelle elinehtoja.

Robert Putnam (2000, 19 teoksessa Ruuskanen 2002) on määritellyt sosiaalisen pääoman viittaavan “yksilöiden välisiin yhteyksiin—sosiaalisiin verkostoihin ja niistä syntyviin vastavuoroisuuden normeihin ja luottamukseen.” Sanotaan myös, että suuri avun tarve synnyttää sosiaalista pääomaa ja julkisten palveluiden tai muiden avunsaannin väylien puuttuminen vahvistavat sitä edelleen (Coleman 1988). Chamanculossa on paljon tulipaloja johtuen heikosta rakennetusta ympäristöstä. Erään yhteisöterveystyöntekijän talossa syttyi kerran tulipalo, jolloin paikalla tulipaloa sammuttamassa ei ollut palokunta vaan hän tukeutui täysin naapureiden apuun. Ryöstön sattuessa Chamanculossa tilanteeseen puuttuvat läsnäolijat eikä poliisi, kertoi toinen Chamanculossa asuva yhteisöterveystyöntekijä.

Taloudellinen tuki ja sanktio auttamatta jättämisestä

Chamanculon asuinalueen paikallisissa yhteisössä järjestetään yhteisöllistä tukea taloudellisena tukena erityisesti kuolemantapauksissa, sillä Mosambikissa hautajaisiin liittyvät suuret kustannukset, joihin köyhillä perheillä harvoin on yksin varaa. Korttelijohtajat (pt. chefe do quarteirão) ovat jokaisen korttelin luotettuja henkilöitä, jotka yhteisön kohdatessa kuolemantapauksia keräävät naapureilta kolehdin hautajaiskulujen kattamiseksi. Korttelijohtajien lisäksi myös yhteisöterveystyöntekijät voivat mobilisoida yhteisön auttamaan jotakin yhteisön jäsentä, esimerkiksi tarjoamaan ruoka-apua nälkää kohdanneille perheille erityisesti tilanteissa, joissa sairaus on vienyt vanhempien työkyvyn.

Suoran taloudellisen tuen organisoimisen lisäksi sosiaaliseen pääomaan liittyy myös yhteisön jäsenilleen langettaman sanktion mahdollisuus, jolla voi olla epäsuoria myönteisiä vaikutuksia (Coleman 1988). Jos joku Chamanculossa ei auta naapuria esimerkiksi tarjoamalla joitakin ruoka-aineksia, vaikka hänellä olisi taloudellinen mahdollisuus auttaa, auttamatta jättämiseen suhtaudutaan vahvasti paheksuen. Ihmisestä, joka ei auta muita, puhutaan pahaa ja huono maine leviää nopeasti tiiviissä yhteisöissä. Tällä tavoin sosiaalisen pääoman sanktiot tiivistävät yhteisöllistä tukea ja naapuriapua.

Tervehtiminen ylläpitää suhteita

Tiiviitä yhteisöjä ylläpidetään Chamanculossa ennen kaikkea tervehtimällä. Kuten ghanalaista Ewe-heimoa tutkinut Kofi Agawun (2007) on todennut, tervehtiminen on rituaali, joka ylläpitää sosiaalista rakennetta. Tervehtiminen on myös avun saannin edellytys ja siten ”pakollista”. Eräs yhteisöterveystyöntekijä kertoo kuvitteellisen esimerkin ihmisestä, joka ei tervehdi naapureitaan. Kun hän itse tarvitsisi apua, tämä apu evätään häneltä, koska hän ei tervehtinyt muita yhteisön jäseniä:

“Esimerkiksi sinä kävelet kadulla ja olet uusi asuinalueella. (Ne naapurit) tervehtivät sinua ja sinä pysyt hiljaa, jatkat matkaa ja kohtaat “pahantekijöitä”. Mitä nuo ihmiset (joita et tervehtinyt) tekevät? Voivat sanoa: “lähde pois täältä!”

Toinen yhteisöterveystyöntekijä kertoo, kuinka naapurit puuttuvat tarvittaessa perheen sisäisiin ristiriitoihin, kuten perheväkivaltaan. Tällöin on tärkeää, että naapureihin on ylläpitänyt hyviä suhteita, esimerkiksi tervehtimällä heitä:

“Jos elät yhteiseloa naapureidesi kanssa, jopa silloin jos aviomiehesi haluaa pahoinpidellä sinut, hän ei onnistu, koska kaikki naapurit tukevat sinua.

Koska sinä tervehdit, keskustelet naapurin kanssa.”

Sairastuminen murentaa yksilön sosiaalista pääomaa

Korkean sosiaalisen pääoman tiiviissä yhteisöissä on kuitenkin huonot puolensa. Sen lisäksi, että tieto auttamatta jättämisestä leviää yhteisössä, myös henkilökohtaiset asiat, kuten tieto sairastumisesta leviää nopeasti. Chamanculon yhteisöterveystyöntekijät työskentelevät hiv ja aids- sekä tuberkuloosipotilaiden parissa. Näihin sairauksiin liittyvä stigma ja hiv- ja tuberkuloosi potilaiden kohtaama syrjintä ovat haasteita koko Mosambikissa. Chamanculon paikallissairaala on vieläpä rakennettu niin, että kuka tahansa paikalle tulija näkee heti, mitä sairautta kullakin osastolla jonottava potilas sairastaa. Ongelmana onkin se, että potilaat eivät mene sairaalaan tai jättävät lääkehoidon kesken. Tällöin tarvitaan yhteisöterveystyöntekijöiden interventiota, joka perustuu olemassa olevalle paikalliselle sosiaaliselle pääomalle ja yhteisölliselle tuelle.

Yhteisöterveystyöntekijöiden yhteisöperustainen interventio

Yhteisöterveystyöntekijöiden interventiota tarvitaan, kun naapuriapu ei ole riittävää ratkaisemaan potilaan tilannetta tai kun potilas ei itse hakeudu sairaalaan. Yhteisöterveystyön puuttuminen potilaan elämään perustuu usein yhteisön heikkojen siteiden vahvistamiseen (yhdistävä sosiaalinen pääoma), mikä tarkoittaa sitä, että yhteisöterveystyöntekijät mobilisoivat apua sellaisilta naapureilta, jotka ilman interventiota eivät oma-aloitteisesti auttaisi potilasta. Toisaalta yhteisöterveystyöntekijät hyödyntävät omia sosiaalisia suhteitaan potilaiden auttamiseksi (linkittävä sosiaalinen pääoma); esimerkiksi suhteet sairaanhoitajiin ja lääkäreihin voivat helpottaa palvelun saamista terveyskeskuksessa. (Sosiaalisen pääoman muodoista ks. esim. Woolcock 1998; 2000.)

Yhteisöterveystyöntekijöiden interventio potilaan tilanteeseen perustuu yhteisön omille resursseille, sillä järjestöllä ei ole keinoja antaa esimerkiksi ruoka-apua. Apu ja tuki haetaan potilaan verkostoista ja naapurustosta. Tässä alla olevassa tapauksessa nuorella oli hiv-lääkitys, mutta isäpuoli ei antanut hänelle tarpeeksi ruokaa, jotta hän olisi voinut toteuttaa lääkitystä. Yhteisöterveystyöntekijät kartoittivat potilaan verkostoa:

“Kun kerran hänellä oli läheinen isoäiti, me neuvoimme häntä menemään puhumaan isoäidin kanssa, selittämään isoäidille: ‘Kuule, minulla on nälkä ja tarvitsen ruokaa, kotona ne eivät anna minulle ruokaa, vaikka tarvitsen ruokaa voidakseni ottaa lääkkeet.’ Se oli, miten neuvoimme häntä.”

 Yhteisöterveystyöntekijät kertoivat lukuisista onnistuneista tapauksista, joissa he ovat keskustelleet naapureiden ja läheisten kanssa ja vakuuttaneet heidät auttamaan potilasta taloudellisesti. Esimerkiksi eräs yksinhuoltajaisä sairastui ja lapset joutuivat elättämään perheen keräämällä tölkkejä ja myymällä vettä kaupungin keskustassa. Kun yhteisöterveystyöntekijät puhuivat pihapiirin yhteisön kanssa, he keräsivät jokainen jonkin pienen ruoka-aineen ja tarjosivat perheenisälle. Myöhemmin perheenisä tervehtyi, eikä lasten enää tarvinnut työskennellä kadulla.

“Vaikka he (yöllä) tulisivat koputtamaan oveani…”

Yhteisöterveystyö on myös yhdenlaista populaaria sosiaalityötä. Chris Jones ja Michael Lavalette (2013a; 2013b) kirjoittavat “populaarista sosiaalityöstä” (popular social work), joka viittaa sellaisiin vaihtoehtoisiin sosiaalityön projekteihin, joissa ei ole palkattua ja formaalin koulutuksen saanutta sosiaalityöntekijää, mutta jotka radikaalilla tavalla ovat vaikuttavia ja tehokkaita sosiaalityön aloitteita. Yhteisöterveystyöntekijöillä ei ole koulutukseen perustuvaa ammatillista asemaa eikä siten myöskään ammatillista etäisyyttä suhteessa potilaisiin, vaan työ perustuu tasavertaiselle kumppanuudelle. Yksi yhteisöterveystyöntekijä kuvailee suhteensa potilaisiin olevan aina henkilökohtainen:

“Minulla on henkilökohtaisia suhteita kaikkien minun potilaitteni kanssa – – joskus menen keskustelemaan, olemaan heidän kanssaan, rupattelemaan.”

Yhteisöterveysytöntekijä jatkaa kertoen, että potilaat myös auttavat häntä, jos hän on tulevaisuudessa avun tarpeessa. Apu ja tuki on siis tavallaan vastavuoroista, vaikka se onkin ammatillista toimintaa, mikä on suomalaisessa tai länsimaisessa sosiaalityössä erittäin vieras käsitys. Toisaalta työtä tehdään myös vapaa-ajalla ja kelloon katsomatta. Yhteisöterveystyöntekijät pysäytetään kadulla ja heidän kotonaan vieraillaan vaikka keskellä yötä. Yhteisöterveystyöntekijöitä motivoi heidän työhönsä se, että he ovat tunnettuja ja kunnioitettuja yhteisön jäseniä.

Kotoperäinen sosiaalityö

Länsimaista sosiaalityön professiota voidaan kritisoida siitä, että länsimainen sosiaalityö on vuosikymmenien ajan levittänyt kritiikittömästi toimintatapojaan ja arvojaan globaaliin etelään eikä se ole riittävällä tavalla ottanut huomioon paikallisia tarpeita (Gray ym. 2008; Gray ym. 2013). Afrikassa on kuitenkin kehitetty omanlaistaan, kotoperäistävää sosiaalityötä (indigenizing social work), joka muokkaa länsimaista sosiaalityötä paikalliseen kontekstiin sopivaksi. Esimerkiksi eteläafrikkalainen kehityssosiaalityö (developmental social work) perustuu yksilötyön sijaan sosiaaliselle kehittämiselle.

Myös Chamanculon yhteisöterveystyön projekti on esimerkki tällaisesta kotoperäistävästä sosiaalityöstä, sillä siinä länsimaissa kehitettyä projektia sovelletaan Chamanculon asukkaiden tarpeisiin. Työtavat poikkeavat länsimaisesta sosiaalityöstä. Kuten edellä mainittiin, työ mielletään vastavuoroiseksi auttamiseksi, jossa yhteisöterveysytöntekijä saattaa tulevaisuudessa olla avunsaaja ja nykyinen potilas avuntarjoaja.

Kehitysmaiden vaihtoehtoiset sosiaalityön toimintatavat tulisi hyväksyä yhtä legitiimeinä kuin länsimaiset sosiaalityön orientaatiot. Puhutaan sosiaalityön dekolonisaatiosta, jonka tavoitteena on lopettaa länsimaisen sosiaalityön mallien toistaminen kehitysmaiden paikallisissa konteksteissa. Länsimaiden tulisi arvostaa ja juhlistaa kehitysmaiden sosiaalityötä—sosiaalityötä joka on usein “populaaria” sekä yhteisöperustaista ja sellaisena rakentuu yhteisön oma-avulle, yhteisölliselle tuelle ja sosiaaliselle pääomalle.

Kirjoittaja teki Globaali sosiaalityö ry:n työharjoittelun Mosambikissa vuonna 2017. Teksti perustuu hänen pro gradu -tutkimukselle, jonka toteuttaminen tuli mahdolliseksi seuraavana vuonna työharjoittelun seurauksena. Pro gradu on luettavissa Helsingin yliopiston digitaalisessa arkistossa Heldassa: 

Raittila, Saana (2019) “Koska ilman yhteisöä emme olisi mitään” – Etnografinen tapaustutkimus yhteisöterveystyöstä Mosambikissa.

Muut lähteet:

Coleman, James (1988) Social capital in the creation of human capital. The American Journal of Sociology, 94, 95–120.

Gray, Mel & Coates, John & Yellow Bird, Michael & Hetherington, Tiani (2013) Introduction. Teoksessa Mel Gray, John Coates, Michael Yellow Bird & Tiani Hetherington (toim.) Decolonizing Social Work. Farnham: Ashgate, 1–24. 

Gray, Mel & Coates, John & Yellow Bird, Michael (2008) Introduction. Teoksessa Mel Gray, John Coates & Michael Yellow Bird (toim.) Indigenous social work around the world: towards culturally relevant education and practice. Aldershot: Ashgate, 1–12.

Jones, Chris & Lavalette, Michael (2013a) ‘Popular social work’ in the Palestinian West Bank: dispatches from the front line. Teoksessa Michael Lavalette & Vasilios Ioakimidis (toim.) Social work in extremis: Lessons for social work internationally. Bristol: Policy Press, 15–30.

Jones, Chris & Lavalette, Michael (2013b) The two souls of social work: exploring the roots of ’popular social work’. Critical and Radical Social Work 1 (2), 147–165. DOI: 10.1332/204986014X14096554803777.

Ruuskanen, Petri (2002) Sosiaalinen pääoma hyvinvointipoliittisessa keskustelussa. Teoksessa Petri Ruuskanen (toim.) Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Näkökulmia sosiaali- ja terveysaloille. Keuruu: PS-kustannus, 5–27. 

Woolcock, Michael (1998) Social capital and economic development: towards a theoretical synthesis and policy framework. Theory and Society 27 (1), 225–249.

Woolcock, Michael (2000) Sosiaalinen pääoma: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Teoksessa Jouko Kajanoja & Jussi Simpura (toim.) Sosiaalinen pääoma globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Stakes raportteja 252. Saarijärvi: Gummerus, 25–56.

Kuvat: Saana Raittila

Julkaistu 12.3.201912.3.2020

Yhdessä kevättä kohti

Juuri ennen helmikuun vaihtumista maaliskuuksi 28.2. pidettiin vuosikokous Tampereen yliopistolla sosiaalityön tutkinto-ohjelman tiloissa. 

Uuteen hallitukseen valittiin monta uutta tekijää. Olemme iloisia hallituksen monipuolisuudesta, sillä mukana on yhdistyksen perustajajäseniä, sosiaalialan ammattilaisia ja opiskelijoita niin Tampereelta kuin myös Helsingistä. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Miina Kaartinen. Varapuheenjohtajan tehtävään valittiin Eeva-Liisa Lejon. Hallitus näyttää vuonna 2019 tältä:

Hallituksen jäsen

Sinikka Forsman

Anna Lehto

Leaa Lakkala

Milla Berg

Katja Kekki

Ann-Sofie Nyström

Varajäsen

Anna Metteri

Heli Valokivi

Marjo Harju

Janika Kosonen

Eveliina Julkunen

Annika Pirinen

Vuonna 2019 on käynnissä yhdistyksen 17. toimintavuosi. Tänä vuonna keskitytään temaattisesti ekososiaaliseen, holistiseen ja eettiseen glokaaliin (globaali + lokaali) sosiaalityöhön ja sen kehittämiseen. Temaattinen toiminta käynnistettiin jo alkuvuodesta Sosiaalista voimaa vaaran laella  -seminaarissa ja -tutkijatapaamisessa Mustarinda-residenssissä Hyrynsalmella 14.-21.1. sekä Ekososiaalinen iltapäivä -keskustelutilaisuudessa Helsingissä 12.2.

Toimintavuonna 2019 yhdistys vahvistaa myös profiiliaan rauhankasvatustyötä tekevänä toimijana. Kyseisen tehtävän kirjaaminen yhdistyksen sääntöihin vahvistettiin vuosikokouksessa. Rauhantyön tekeminen on ollut keskeinen ajatus jo yhdistystä perustettaessa ja nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa yhdistys haluaa tuoda tätä toiminnan ulottuvuutta vielä enemmän esiin.

Jännittävä uusi lisä yhdistyksen toimintaan on tänä vuonna käynnistyvä mentorointitoiminta, jonka kautta opiskelijat voivat tutustua sosiaalityön lähihistoriaan ja innostuneisiin, kokeneisiin sosiaalityöntekijöihin. Yhteistyön kehittäminen sosiaalityön tukinto-ohjelman kanssa jatkuu, minkä lisäksi kehitetään myös yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa. Suunnitteilla on esimerkiksi opiskelijoille suunnattu kansainvälinen ilta, jossa vaihdossa ja ulkomailla harjoittelussa olleet sosiaalialan opiskelijat ja ammattilaiset kertovat kokemuksistaan.

Lisäksi yhteistyötä kansainvälisten kumppaneidemme ja yhteistyöjärjestöjen kanssa Tansaniassa, Mosambikissa ja Libanonissa jatketaan. Kiinnostus yhdistyksen tarjoamia harjoitteluita kohtaan on jatkuvassa kasvussa ja tänäkin vuonna on mahdollista suorittaa opintoihin kuuluvia harjoitteluja yhteistyöjärjestöissä GST:n kautta. ProSofi-kummirenkaan jäsenten kanssa suunnitellaan opintomatkaa Libanoniin.

Nyt uuden toimintavuoden käynnistyessä GST toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi mukaan toimintaan. Sinun ei tarvitse olla hallituksen jäsen osallistuaksesi hallituksen kokouksiin ja  toimintaryhmien tapaamisiin. Erityisesti ProSofi- ja tiedotustiimissä on tilaa tekijöille ja uusille tuoreille ideoille. Tapahtumien järjestämisessä tarvitaan myös aina avustajia. Kuukausittaiset Tampereen yliopistolla järjestettävät hallituksen kokouksethan ovat edelleen kaikille avoimia. Toiveena on myös aktivoida toimintaa myös muissa kaupungeissa kuin Tampereella. Helsingissä paikallisen verkoston rakentaminen on jo hyvässä vauhdissa ja jäsenistöä pyritään aktivoimaan myös muissa kaupungeissa. 

Tapahtumakalenterin seuraava merkintä löytyy tiistailta 19.3., jolloin GST osallistuu Sosnetin kansainvälisen sosiaalityön päivän seminaaritapahtuman järjestelyyn Tampereella. Heti perään keskiviikkona 20.3. hallitus kokoontuu Tampereen yliopistolla järjestäytymiskokouksen merkeissä klo 17. Tässä kokouksessa jaetaan vastuut ja tehtävät eli kannattaa tulla paikalle!

Ajankohtaisin tieto löytyy yhdistyksen Facebook-sivulta. Käy tykkäämässä: https://www.facebook.com/GlobaaliSosiaalityoRy/

Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan!

Innostunein terveisin

Globaali sosiaalityö ry:n väki

Julkaistu 3.10.201712.3.2020

Afrikkailta 2017 Tampereen yliopistolla 11.10.

Perinteinen Afrikkailta tulee taas osana Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kehitysyhteistyö- ja ympäristöviikkoa!

Tervetuloa kuulemaan ajankohtaista asiaa Globaali sosiaalityö ry:n Afrikka-yhteistyöhön liittyen. Mikäli harjoittelu ja vaihtojaksot etelässä kiinnostavat, nyt on mahdollisuus oppia ja kysyä lisää mm. Tansaniassa ja Keniassa työskennelleiltä opiskelijoilta! Lisäksi tilaisuudessa on myynnissä ihania käsitöitä yhteistyökumppaneiltamme.

Lämpimästi tervetuloa! Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

***

Globaali sosiaalityö ry: Afrikkailta 2017
AIKA: Keskiviikkona 11.10. klo 17
PAIKKA: Linna-rakennus, 6.kerros, Huone 6017, Tampereen yliopisto

***

Lisätiedot: gst@globaalisosiaalityo.org

  • GST:n toimintavuosi 2023 on käynnistymässä! / A new year of activities at GSW is about to start!
  • Wamama na Biashara: mikrolainalla kohti kestävämpää elämää
  • ”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta
  • Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!
  • Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?
  • GST:n toimintavuosi 2023 on käynnistymässä! / A new year of activities at GSW is about to start!
  • Wamama na Biashara: mikrolainalla kohti kestävämpää elämää
  • ”Näin naisten kesken…” – kokemuksia yhteisökeskustyöskentelystä pakolaistaustaisten naisten kanssa Kreikasta
  • Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!
  • Miksi meidän täytyy keskustella rasismista sosiaalialalla?

Löydät meidät somesta:

Palvelun tarjoaa WordPress