Osa I: Mielessä Shatila: Mitä kuuluu Shatilan palestiinalaisleirille?

Evelina Sironen

Kävellessäni Sabra kaupunginosan torialueella kohti Shatilan palestiinalaisleirillä sijaitsevaa National Institute of Social Care and Vocational Training kansalaisjärjestön (NISCVT) keskusta havaitsen, ettei sen arkinen elämä pintapuolisesti ole juurikaan muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Vaikka Libanonin toisiinsa kietoutuneet kriisit ovat ravistelleet koko maata ja sen väestöä, edelleen torin päivittäistä rytmiä sävyttävät useiden tuoksujen sekoitukset, juoksevat lapset, skoottereilla ajavat nuoret, kauppiaat ja Sabran läheisyydessä asuvat ihmiset päivittäisillä ostoksillaan. Arjen on jatkuttava haasteista huolimatta.

NISCVT tuli minulle tutuksi vuoden 2018 harjoittelustani, jonne lähdin Globaali Sosiaalityö ry:n tukemana. Arabiaksi ja paikallisten keskuudessa järjestö tunnetaan nimellä Beit Atfal Assumoud (BAS). Järjestö pyrkii toiminnallaan edistämään palestiinalaisyhteisön hyvinvointia usealla Libanonissa sijaitsevalla palestiinalaisleirillä. Järjestö tarjoaa palveluita kuitenkin kaikille tarvitseville kansalaisuudesta riippumatta, mikä näkyy esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, missä yli puolet asiakkaista on syyrialaistaustaisia.

Libanon väestö on kokenut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Kirjoitin paikan päällä Libanonin valtakunnallisista mielenosoituksista vuonna 2019 ja valitettavasti myös Beirutia ravisuttaneesta traagisesta räjähdyksestä satamassa vuonna 2020. Tapahtumien välillä maa on myös kärsinyt useista päällekkäisistä ja toisiinsa kietoutuvista kriiseistä, hyperinflaatiosta ja koronaepidemian vaikutuksista. 

Libanonin talouskriisi on niin syväluotaava, että sen kuvaaminen lyhyessä blogitekstissä on sangen haasteellista, mutta yritetään kuitenkin. Avatessani aamulla uutiset saan tietää, että Libanonin liira on kokenut pohjanoteerauksen pimeillä markkinoilla vaihtokurssin ollessa 24 100 liiraa suhteessa dollariin. Libanonin liira on menettänyt yli 90 % arvostaan viimeisen kahden vuoden aikana ja hyperinflaatio on aiheuttanut pulaa polttoaineesta, kuten myös sähköstä, lääkkeistä ja nostanut mm. ruoan hintoja älyttömiin mittasuhteisiin. Libanonin yhteiskunnan rakenne on entisestään jakautunut rikkaisiin ja köyhiin keskiluokan kutistuessa olemattomiin. Libanonilaisista yhä useampi, ainakin puolet väestöstä, elää köyhyysrajan alapuolella. Miten kyseiset päällekkäiset kriisit ovat vaikuttaneet Shatilassa asuvien palestiinalaisten ja muiden heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ryhmien elämään? Tähän kysymykseen pyrin löytämään vastauksia astuessani Beit Atfal Assumoudin (BAS) keskukseen Shatilan palestiinalaisleirillä.

Koronan vaikutukset BAS:in toimintaan ja asiakkaiden tilanteeseen

BAS:n keskuksen ovensuussa minua kehotetaan laittamaan maski kasvoilleni, sillä päiväkeskuksessa on tiukat koronaan liittyvät säännöt, joita jokaisen kuuluu noudattaa. Ilokseni huomasin monien minulle vuonna 2018 tutuiksi tulleiden työntekijöiden olevan edelleen töissä keskuksessa. Istumme alas johtavan sosiaalityöntekijän Jamilehin ja sosiaalityöntekijä Zohourin kanssa minulle hyvin tutuksi tulleeseen sosiaalityöntekijöiden ja opettajien työtilaan ensimmäisessä kerroksessa. Keskustelemme yleisesti koronasta ja sen vaikutuksista leirin elämään ja järjestön toimintaan. 

Tapaamistamme rytmittävät toistuvat sähkökatkokset. Katkokset ovat ilmiö, joka on hyvin tuttu kaikille Libanonissa asuville, kuten myös minulle. Välillä keskustelemme pimeässä, yhtäkkiä valtion toimittama sähkö käynnistyy hetkellisesti ja seuraavassa hetkessä olemme taas pimeässä huoneessa, kunnes työntekijä käy laittamassa generaattoria päälle. Libanonissa elävien todellisuuteen kuuluu sähkön säännöstely niin köyhissä kuin keskiluokkaisissakin talouksissa, sillä generaattorisähkön hinta on päätähuimaava, kun monet saavat kansallisen sähköyhtiön, Électricité Du Liban (EDL), tuottamaa sähköä yhdestä tunnista muutamaan tuntiin päivässä. Shatilassa EDL:n sähköä toimitetaan yksi tunti päivässä ja yksi yöllä. Tapaamiset asiakkaiden kanssa toteutetaan pääsääntöisesti etänä puhelimen välityksellä koronan leviämisen ehkäisemiseksi. Heikon internetverkon ja sähkönjakelun vuoksi sosiaalityöntekijät käyvät kotikäynneillä perheiden luona, jos heitä ei saada kiinni Whatsappin välityksellä.

Myös BAS siirtyi etätyöskentelyyn koronapandemiaan liittyvien rajoitusten astuttua voimaan keväällä 2020. Käytännössä opettajien, perheiden ja koululaisten on täytynyt opetella uuteen toimintamalliin lyhyellä varoitusajalla ja rajallisilla resursseilla. Jos suomalaisessa yhteiskunnassa etätyöskentely on vaikeuttanut ihmisten arkea, voi vain kuvitella, millaiset vaikutukset sillä on maassa, missä sähkönjakelu ei ole ympärivuorokautista eikä perheille ole taattu virallista tukijärjestelmää työttömyysetuuksineen ja hyvinvointipalveluineen.

BAS pyrkii tukemaan koulunkäyntiä

Etätyöskentely on ollut erityisen haastavaa haavoittuvassa asemassa oleville perheille, joilla ei ole kaikkia tarvittavia välineitä lasten etäopiskelun turvaamista varten tai taitoja ohjata lasta koulunkäynnissä. BAS on saanut lahjoituksia opiskeluvälineisiin ja tarjonnut niitä kaikista köyhimmille perheille lasten koulunkäynnin turvaamiseksi. Kaikille perheille ei ole mahdollista tarjota välineitä, sillä niiden hankinta on riippuvaista järjestöjen ja yksityisten henkilöiden lahjoituksista. BAS joutuu siis käyttämään harkintaa ja arvioimaan, että ketkä perheet ovat eniten tarvitsevia ja haastavimmassa taloudellisessa tilanteessa. 

Syksyllä 2021 lapset ovat päässeet taas keskukseen oppimaan. Jokainen ryhmä on jaettu kahteen pienempään ryhmään  koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kiertäessämme järjestön tiloja päiväkodin pienryhmässä on käynnissä oppitunti koronaviruksesta. Sosiaalityöntekijä Jamileh toteaa, että tärkeintä koronaviruksen leviämisen ehkäisyssä on asianmukaisen tiedon välittäminen lapsille ja heidän perheilleen. Leirillä ja palestiinalaisten keskuudessa yleisesti on otettu hyvin heikosti rokotteita, järjestön johtaja Kassem Aina toteaa. Koronatapaukset ovat  jälleen lähteneet nousuun syksyn aikana Libanonissa, kuten myös Shatilassa. 

Shatilassa asuvien palestiinalaispakolaisten arki on siis varsin haasteellista, mutta koronapandemialla ja talouden kaaoksella on vaikutuksia myös laajemmin ihmisten työllisyyteen, tulevaisuuden suunnitteluun ja mahdollisuuden hankkia elantoa. Tästä aiheesta lisää blogisarjan toisessa osassa, joka ilmestyy 14.12.2021.

Tämä teksti on ensimmäinen osa Globaali Sosiaalityö ry:n julkaisemasta kaksiosaisesta blogisarjasta, jonka on kirjoittanut sosiaalityöntekijä (YTM) Evelina Sironen. Evelina vieraili marraskuussa 2021 Shatilassa.