Talviaurinko paistaa, kun vilkutan teltan ovelta puuaidan viertä kulkeville naisille. Naisten huiveja ja pitkiä hameita hulmauttelee lämmin tuuli ja samaista aidanviertä juoksentelevien lasten jalkojen alla rahisee pihatien sora. Osa hyvästelee lapsensa ja kannustavasti tuuppaa heitä kohti toista telttaa, jonka sisältä kuuluu lisää lasten ääniä. Meidän telttamme oven sisältä kuuluu rauhallista musiikkia ja teekuppien kilahtelua. Sandaalit riisutaan helmikuun viileydessä. Ovella vaihdamme hymyjä, joidenkin kanssa kahden käden kättelyitä sekä kohteliaita sanoja monella kielellä – tervetuloa Female Friendly Spaceen! Monikieliset “tervetuloa” ja “vain naisille” kyltit läpättävät tuulessa.
Teltan sisällä istahdamme alas vaneristen pöytien ääreen, muovituoleille. Sisällä osa liu’uttaa päätä suojanneen huivin pois, osalla sellaista ei ollutkaan. Osa vastaa myöntävästi ehdotukseen teekupposesta. Osa kaivaa tottuneesti virkkaustyönsä esiin suuresta laatikosta. Alkaa kuulumisten vaihtelu ja päivän puheenaiheiden pohdiskelu – tai näin oletan, koska en ymmärrä kuin sanan sieltä täältä. Eräs naisista ryhtyy tekemään palapeliä nurkkapöydän äärellä katse välillä kaukaisuuteen pysähtyen. Toinen värittää mandalakuvaa toisessa pöydässä, ja kolmas asettelee hitaasti sopivanvärisiä lankoja ompelukoneeseen. Joku kysyy, että milloin meillä on taas se kauneuspäivä, jolloin voi tehdä kampauksia ja kasvonaamioita. Toinen puolestaa tiedustelee, milloin pinkkiä (chambali) lankaa on tulossa lisää – ja harmistuu kuullessaan joutuvansa odottamaan seuraavaan viikkoon. Välillä ovelta kuuluu narahdus ja sisään telttaan astuu muutama nainen lisää. Taas hymyillään, kätellään ja teehaluja tiedustellaan. Teen hörpintä, puikkojen kilinä ja puhe täyttävät tilan.
Edellä kuvaamissani tunnelmissa vietin vuosien 2021-2022 aikana kahdeksan kuukautta vapaaehtoistöissä pakolaisnaisten- ja tyttöjen parissa yhteisökeskuksessa Kreikassa. Toimin vapaaehtoisena Female Friendly Space -projektissa, jota ylläpitää eräs pieni kansainvälinen järjestö ja jonka yhteisökeskuksessa oli tarjolla kohdennetut projektit myös miehille, nuoriso-ikäisille ja lapsille sekä ruoka- ja hygieniatarvikejakelua pakolaisleirin asukkaille. Valitsin tämän järjestön sillä se tarjosi hyvän perehdytyksen tehtävään ja toiminta perustui vahvoihin eettisiin periaatteisiin. Female Friendly Space -projektin tavoitteena on tarjota naisille ja teini-ikäisille tytöille psykososiaaliseen tukeen ja traumainformoituun työotteeseen pohjautuvaa mielekästä vapaa-ajan tekemistä, ryhmätoimintaa, keskusteluja sekä matalan kynnyksen paikan hakea apua. Tavoitteena on tarjota paitsi turvallinen tila, myös kohdennettua toimintaa naisille ja tytöille, minkä merkitykseen humaanitaarisen avun kontekstissa palaan myöhemmin tässä blogissa.
Female Friendly Space:n toimintaan osallistui päivittäin 10-40 naista ja tyttöä, jotka asuvat läheisellä Kreikan viranomaisten ja YK:n pakolaisjärjestön ylläpitämällä pakolaisleirillä. Pakolaisleirillä asuu vaihdellen noin 800-1000 henkilöä, jotka oli majoitettu asumaan leirille pian sen jälkeen, kun olivat saapuneet maahan Turkin kautta ja hakeneet turvapaikkaa. Osa oli jo saanut päätöksen, osan pitkä odotus jatkui. Metallisista konteista rakennetun leirin asukkaat saivat poistua leiriltä suhteellisen vapaasti (vrs. Kreikan uudet suljetut leirit). Monella naisista ei ollut kielitaidon puutteen, Kreikan muutenkin korkean työttömyyden ja hoidettavien lasten vuoksi mahdollisuutta saada töitä. Female Friendly Spaceen osallistujat tulivat siis mukaan vapaaehtoisesti ja tekemistä arkeensa etsien. Useimmat olivat kuulleet tuttaviltaan toiminnasta. Moni myös ilahtui kuin sai alle kouluikäiset lapset Children Safe Space -toimintaan mukaan ja pääsi itse levähtämään hetkeksi.
Arki projektissamme oli suurelta osin juuri sellaista kuin yllä kuvasin: vain naisille ja tytöille avoinna olevassa teltassa oli mahdollisuus tehdä käsitöitä, askarrella, värittää ja maalata, tulla mukaan keskusteluryhmiin, käyttää ompelukonetta sekä osallistua joogaan ja viikottaiseen kauneudenhoitopäivään. Lisäksi järjestimme naisten omaa kulttuuria ja osaamista vaalivan reseptikirjan keräysprojektin sekä säännöllisiä valokuvauspäiviä. Toisinaan vain istuimme teekupposten äärellä hiljaisuudessa. Toisinaan keskustelimme vakavistakin aiheista, kuten ehkäisystä, olosuhteista leirillä, väkivallasta tai naisten oikeuksista. Osa kertoi omasta taustastaan ja paostaan, mutta aiheista puhuttiin vain jos he ottivat ne itse esille. Toimintaamme osallistuvista naisista hyvin harva osasi englantia eikä meidän vapaaehtoisten kielitaito darin, arabian, ranskan tai kurmanjin kielessä ollut valitettavasti kovin korkeatasoista – kommunikaatiossa auttoivat kielitaitoiset yhteisövapaaehtoiset (community volunteers), jotka itsekin olivat pakolaisleirin asukkaita. Ilmeet, eleet ja ystävällinen puhe omalla kielellä auttoivat usein eteenpäin.
Pyrimme luomaan Female Friendly Spacessa mahdollisimman rauhallisen ja stressittömän ilmapiirin, sillä pakolaisleirin tiiviit asuinolosuhteet ja tyypillisesti naisten rooli arjen pyörittämisessä eivät salli mahdollisuutta rentoutua tai rauhoittua. Rauhallisella tunnelmalla oli myös tarkoitus toteuttaa toimintaa traumainformoidulla orientaatiolla (traumainformed approach), jonka keskiössä on se, että otetaan huomioon se, että toimintaamme osallistujista monella voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia ja psyykkisiä traumoja, mitkä vaikuttavat heidän toimintakykyynsä ja vointiinsa. Traumainformoidun orientaation toteuttaminen ei tarkoita traumakokemusten läpikäymistä, vaan sen huomioon ottamista, että ympärillä olevat ihmiset voivat elää elämäänsä traumakokemusten läpi (Traumainformoitu.fi 2022). Voidaan olettaa, että monella lähtömaastaan sotaa, vainoa, epäinhimilista kohtelua ja väkivaltaa paenneella naisella ja tytöllä on taustalla traumaattisia kokemuksia ja psyykkistä traumatisoitumista. Myös pakeneminen itsessään voi traumatisoida (Paloma-käsikirja 2018, Puri 2016). Traumatisoitumisessa on lopulta kyse turvallisuuden tunteen järkkymisestä, joten rauhallinen, avoin, neutraali, tasapuolinen ja ennustettava tapa toimia on oleellista turvallisuuden tunteen luomisessa. Erityisesti eri etnisten ryhmien ja kieltä puhuvien ihmisten tasavertainen kohtelu oli tärkeää, sillä moni oli kohdannut traumatisoivaa kohtelua näin perustein. Tärkeää on myös välttää koskettamista ja koskettaa henkilöä vain, kun se on ennalta sovittua ja tilanteeseen sopivaa.
Female Friendly Spacen idea perustuu Women and Girls Safe Spaces (WGSS)-toimintaan, joka on humanitaarista apua tarjoavien toimijoiden yksi tyypillinen toimintamuoto. WGSS-toiminnan tarvoitteena on tarjota organisoitu tila, jossa naisten ja teini-ikäiset tyttöjen fyysistä ja psyykkistä turvallisuuttaan tietoisesti kunnioitetaan, heitä tuetaan ja kannustetaan osallistumaan sekä he voivat saada tietoa, palveluita ja mahdollisuuden ilmaista itseään (IMC & IRC 2020). Naisten ja tyttöjen mahdollisuus osallistua turvallisesti heille suunnattuun toimintaan on oleellista, sillä tänäkin päivänä monissa yhteiskunnissa, yhteisöissä ja perheissä naiset ja tytöt kohtaavat patriarkaalisten rakenteiden tuottamaa toiseutta, puuttuvia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään ja yhteiskuntaan sekä sukupuoleen liittyvää häirintää ja väkivaltaa (UN Special Raportteur 2019, Paloma-käsikirja 2018). Yksi tavoite WGSS-toiminnassa on myös tarjota mahdollisuus saada matalan kynnyksen apua tilanteissa, jotka koskettavat nimenomaan naisia ja tyttöjä: seksuaalinen väkivalta, kunniaväkivalta ja pakkoavioliitot ovat tilastollisesti useammin naisten turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta koskettavia tapahtumia. Myös pakolaisleirien olosuhteet Kreikassa ovat tunnetusti vaihtelevat eikä asukkaiden turvallisuutta arjessa ja kehollista koskemattomuutta ole voitu aina turvata, mihin liittyen voi lukea lisää täältä.
Lopulta haluan tiivistää Female Friendly Space toiminnan tähän lainaukseen, jonka muistan erään Afganistanista paenneen naisen eräässä keskustelussa lausuneen: “Olen väsynyt ja surullinen, olen kokenut niin hirveitä asioita — mutta täällä minua kunnioitetaan ja minun tarpeeni otetaan todesta”.
Kirjoittaja on Eveliina Julkunen, joka työskentelee Suomessa sosiaalityöntekijänä (YTM) pakolaisten kotoutumista tukevissa palveluissa ja jakaa mielellään tietoa vapaaehtoistyön mahdollisuuksista pakolaisten auttamiseksi Euroopassa.
LÄHTEET
UN Special Rapporteur (2019) The impact of migration on migrant women and girls: a gender perspective Report of the Special Rapporteur on the human rights of migrants https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G19/107/91/PDF/G1910791.pdf?OpenElement
PALOMA-käsikirja (2018) Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y
IMC & IRC (2020) Women and Girls Safe Spaces: A Toolkit for Advancing Women’s and Girls’ Empowerment in Humanitarian Settings (2020) https://reliefweb.int/report/world/women-and-girls-safe-spaces-toolkit-advancing-women-s-and-girls-empowerment
USaid & Care (2021) Examining Women and Girls’ Safe Spaces (WGSS) in Humanitarian Contexts: Research Findings from Northwest Syria and South Sudanhttps://reliefweb.int/report/world/examining-women-and-girls-safe-spaces-wgss-humanitarian-contexts-research-findings
Puri, Lakshmi (2016) Op-ed: Empowering women and girl migrants and refugees https://www.unwomen.org/en/news/stories/2016/9/op-ed-empowering-women-and-girl-migrants-and-refugees
Amnesty (2018) Women face daily dangers in Greek refugee camps. https://www.amnesty.org/en/latest/campaigns/2018/10/women-daily-dangers-refugee-camps-greece/
Traumainformoitu.fi (2022) https://traumainformoitu.fi/
VCU school of Social Work (2020) What Is Trauma-Informed Practice in Social Work?
https://onlinesocialwork.vcu.edu/blog/what-is-trauma-informed-care/
Iloa ja Toivoa (2019) TraumaCafé – Mitä tarkoittaa traumainformoitu työote käytännössä? https://www.youtube.com/watch?v=9sMhkTgg0Gg
LISÄÄ AIHEESTA
https://globalcompactrefugees.org/