Osa II: Mielessä Shatila: Mitä kuuluu Shatilan palestiinalaisleirille?

Tämä teksti on toinen osa Globaali Sosiaalityö ry:n julkaisemasta kaksiosaisesta blogisarjasta, jonka on kirjoittanut sosiaalityöntekijä (YTM) Evelina Sironen, joka vieraili marraskuussa 2021 Shatilassa.

”Sisäänkäynti Shatilaan Sabran marketilta” Kuva: Evelina Sironen

Pakolaisten vaihtelevat ja muuttuvat mahdollisuudet työntekoon

Vierailin Shatilan pakolaisleirissä marraskuussa 2021 Beit Atfal Assumoud (BAS) järjestön keskuksessa. Vierailullani keskustelin paitsi BAS:in toiminnasta Shatilassa, mutta myös laajemmin Shatilan asukkaiden elämästä. Keskustelin johtaja Kassem Ainan kanssa koronan vaikutuksesta palestiinalaisten työllisyystilanteeseen ja heidän elämäänsä yleisesti. Leirien asukkaiden työllisyystilanne on ollut heikko jo vuosien ajan. Tilanne on entistä haastavampi, sillä monet ovat menettäneet työnsä talouskriisin ja pandemian seurauksena. Työttömyyslukemat leireillä ovat nousseet 65 prosentista 90 prosenttiin, kun äärimmäinen köyhyys koskee noin 80 prosenttia leirien asukkaista. Palestiinalaisten kohdalla kriisistä selviytymisessä on painottunut verkostojen merkitys. Perheenjäsenet tukevat toisiaan ja esimerkiksi Euroopassa asuvat sukulaiset tukevat taloudellisesti Shatilassa asuvia sukulaisia.

BAS tukee taloudellisesti erittäin haavoittuvassa asemassa olevia perheitä ja yksinäisiä vanhuksia.  Järjestö antaa taloudellista tukea asiakkaille epävirallisen valuuttakurssin mukaisesti perheiden todellisen taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, sosiaalityöntekijä Zohour kertoo. Toisin sanoen, BAS:n tukijärjestelmään kuuluville perheille annettu tuki ei ole pienentynyt Libanonin liiran arvon heikentyessä. Järjestö on myös palkannut yliopistosta vastavalmistuneita nuoria koronavalistusryhmään, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa koronaviruksesta ja sen leviämisen ehkäisemisen tärkeydestä. Samalla toiminta mahdollistaa työpaikan vastavalmistuneille nuorille, joiden työllisyysnäkymät ovat heikot. Naisilla on taas mahdollisuus osallistua käsitöiden tekoon ja myydä omia tuotoksiaan, Kassem Aina kertoo. 

Toisaalta työssäkäyvien palestiinalaisten on pitänyt käydä usein paikan päällä töissä silläkin uhalla, että voivat sairastua vakavasti virukseen. Libanonin palestiinalaisilla on kolminkertainen riski menehtyä koronavirukseen suhteutettuna koko väestöön, mikä on yhteydessä palestiinalaisten yleiseen terveystilanteeseen, köyhyyteen ja leirien olosuhteisiin, missä noin puolet Libanonin palestiinalaisista asuu. Etätyöskentely on omalta osaltaan etuoikeus, mihin monella palestiinalaisella ei ole mahdollisuutta. 

Palestiinalaiset työskentelevät usein minimipalkalla tai sitäkin pienemmällä summalla matalapalkkaisilla aloilla. Libanonissa minimipalkka on 675 000 liiraa. Summa vastasi aiemmin 450 dollaria, nyt summa vastaa 28 dollaria kuussa. Summa oli jo ennestään liian pieni kattamaan perheen kustannuksia. Samalla palveluiden ja päivittäisten elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet inflaation matkassa. Marginalisoitujen yhteisöjen kohdalla tilannetta hankaloittaa entisestään luku- ja kirjoitustaidottomuus, matalapalkkaiset työt ja työnteko-oikeuksiin liittyvä syrjivä lainsäädäntö. Ihmisten arjesta selviytyminen on lähellä mahdotonta.

Palestiinalaisten työoikeuksiin Libanonissa on lisäksi tapahtumassa lähiaikoina muutoksia, vaikka palestiinalaiset vaikuttajat ovatkin olleet skeptisiä muutosten todellisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyen.  Työministeri Mustafa Bayram muutti palestiinalaisten työnteko-oikeuksiin liittyviä rajoituksia niin, että palestiinalaiset pystyvät tulevaisuudessa työskentelemään ammattiliittoyhdistysten säännöstelemissä ammateissa, jotka on aiemmin kohdennettu pelkästään Libanonin kansalaisille. Kyseinen muutos mahdollistaa Libanonissa syntyneille virallisesti rekisteröidyille palestiinalaisille mahdollisuuden työskennellä esimerkiksi lääketieteen ja lainsäädännön aloilla. Muutos vaatii kuitenkin poliittisen tahdon lisäksi lainsäädännöllisiä ja yhdistysten ohjeistuksiin liittyviä muutoksia. Suunnitelmaa onkin kritisoitu siitä, ettei sitä ole liitetty vahvemmin syrjivien lainsäädäntöjen muutoksiin ja että muutoksen toimeenpano on jätetty ammattiyhdistysten vastuulle. 

Suojelun tarve ja arjen vaarat

Sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen loistaessa poissaolollaan, leirien turvattomuus on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Shatila on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista ja asukkaista noin puolet on palestiinalaisia. Leirit vetävät puoleensa myös henkilöitä, jotka pakenevat viranomaisia ja rikollisuus on yleistä leireillä. Edellisenä päivänä UNRWA:n koulun edessä oli ammuskelu, sosiaalityöntekijä Zohour kertoo. Kyse oli kahden perheen välisestä välienselvittelystä. Yleisesti väkivalta ja epätoivo ovat leireillä yleistyneet koronaepidemian ja talouskriisin myötä, Kassem Aina kertoo.  

Kriisi on lisännyt lasten ja lapsiperheiden haavoittuvuutta. Libanonissa mm. lapsityövoima ja lasten kokema nälkä on nousussa Unicefin tuoreimman raportin mukaan. Perheiden kokema ahdinko näyttäytyy erityisesti pakolaistaustaisten perheiden arjessa. Lapsityövoima ja lapsiavioliitot ovat myös lisääntyneet palestiinalaisten keskuudessa, sillä taloudellinen tilanne on vaatinut perheiltä epätoivoisia ratkaisuja.  Libanonin katukuvassa on yleistä nähdä lasten työskentelevän esimerkiksi kaupoissa.

Perheväkivalta on myös lisääntynyt yhteiskunnallisten sulkujen ja talouskriisin myötä koko Libanonissa. Kassem Aina kertoo, että käsityöt ovat yksi tapa, millä järjestö tukee naisia, jos kotona tilanne on hankala. Naisilla on mahdollisuus mennä päivittäin keskukseen viettämään aikaa toisten naisten kanssa käsitöiden parissa. Se omalta osaltaan tukee myös naisten taloudellista tilannetta. Naisten käsitöitä voi ostaa täältä

Libanonin palestiinalaisilla ei pääsääntöisesti ole Libanonin kansalaisuutta, vaikka moni on asunut maassa koko ikänsä. Libanonin palestiinalaisille kohdennetut palvelut ovat usein alimitoitettuja ja palestiinalaisten oikeudet yhteiskunnassa ovat rajalliset. Libanonin väestö kokonaisuudessaan ponnistelee selviytyäkseen useiden kriisien keskellä. Tilanne on entistä haastavampi haavoittuvassa asemassa oleville pakolaisille. Shatilassa asuu palestiinalaisten lisäksi myös paljon syyrialaisia pakolaisia. BAS on sitoutunut toiminnallaan auttamaan koko yhteisöä ja hädässä olevia resurssiensa mukaan. Globaali sosiaalityö ry haluaa muistuttaa maailmaa Shatilan ja palestiinalaisten vaikeuksista “Mielessä Shatila” -kampanjalla 6.12.-23.12.2021: Kampanja 2021: Mielessä Shatila / Shatila in mind.

Tämä teksti on toinen osa Globaali Sosiaalityö ry:n julkaisemasta kaksiosaisesta blogisarjasta, jonka on kirjoittanut sosiaalityöntekijä (YTM) Evelina Sironen, joka asuu Libanonissa ja vieraili marraskuussa 2021 Shatilassa.

”Tyhjä kuja Shatilassa” Kuva: Evelina Sironen

Globaali sosiaalityö ry:n MIELESSÄ SHATILA -kampanja on käynnissä. Keräämme varoja lahjoitettavaksi Shatilassa toimivan BAS-järjestön toiminnan jatkuvuuden tukemiseen. Lahjoita: Tilinumero: FI39 6601 0001 0306 59. Merkitse maksun viitteeksi 3560.
Kiitos!

Osa I: Mielessä Shatila: Mitä kuuluu Shatilan palestiinalaisleirille?

Evelina Sironen

Maisema Sabran torilta Shatilan pakolaisleirin läheltä. Kuva: Evelina Sironen

Kävellessäni Sabra kaupunginosan torialueella kohti Shatilan palestiinalaisleirillä sijaitsevaa National Institute of Social Care and Vocational Training kansalaisjärjestön (NISCVT) keskusta havaitsen, ettei sen arkinen elämä pintapuolisesti ole juurikaan muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Vaikka Libanonin toisiinsa kietoutuneet kriisit ovat ravistelleet koko maata ja sen väestöä, edelleen torin päivittäistä rytmiä sävyttävät useiden tuoksujen sekoitukset, juoksevat lapset, skoottereilla ajavat nuoret, kauppiaat ja Sabran läheisyydessä asuvat ihmiset päivittäisillä ostoksillaan. Arjen on jatkuttava haasteista huolimatta.

NISCVT tuli minulle tutuksi vuoden 2018 harjoittelustani, jonne lähdin Globaali Sosiaalityö ry:n tukemana. Arabiaksi ja paikallisten keskuudessa järjestö tunnetaan nimellä Beit Atfal Assumoud (BAS). Järjestö pyrkii toiminnallaan edistämään palestiinalaisyhteisön hyvinvointia usealla Libanonissa sijaitsevalla palestiinalaisleirillä. Järjestö tarjoaa palveluita kuitenkin kaikille tarvitseville kansalaisuudesta riippumatta, mikä näkyy esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, missä yli puolet asiakkaista on syyrialaistaustaisia.

Libanon väestö on kokenut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Kirjoitin paikan päällä Libanonin valtakunnallisista mielenosoituksista vuonna 2019 ja valitettavasti myös Beirutia ravisuttaneesta traagisesta räjähdyksestä satamassa vuonna 2020. Tapahtumien välillä maa on myös kärsinyt useista päällekkäisistä ja toisiinsa kietoutuvista kriiseistä, hyperinflaatiosta ja koronaepidemian vaikutuksista. 

Libanonin talouskriisi on niin syväluotaava, että sen kuvaaminen lyhyessä blogitekstissä on sangen haasteellista, mutta yritetään kuitenkin. Avatessani aamulla uutiset saan tietää, että Libanonin liira on kokenut pohjanoteerauksen pimeillä markkinoilla vaihtokurssin ollessa 24 100 liiraa suhteessa dollariin. Libanonin liira on menettänyt yli 90 % arvostaan viimeisen kahden vuoden aikana ja hyperinflaatio on aiheuttanut pulaa polttoaineesta, kuten myös sähköstä, lääkkeistä ja nostanut mm. ruoan hintoja älyttömiin mittasuhteisiin. Libanonin yhteiskunnan rakenne on entisestään jakautunut rikkaisiin ja köyhiin keskiluokan kutistuessa olemattomiin. Libanonilaisista yhä useampi, ainakin puolet väestöstä, elää köyhyysrajan alapuolella. Miten kyseiset päällekkäiset kriisit ovat vaikuttaneet Shatilassa asuvien palestiinalaisten ja muiden heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ryhmien elämään? Tähän kysymykseen pyrin löytämään vastauksia astuessani Beit Atfal Assumoudin (BAS) keskukseen Shatilan palestiinalaisleirillä.

Koronan vaikutukset BAS:in toimintaan ja asiakkaiden tilanteeseen

BAS:n keskuksen ovensuussa minua kehotetaan laittamaan maski kasvoilleni, sillä päiväkeskuksessa on tiukat koronaan liittyvät säännöt, joita jokaisen kuuluu noudattaa. Ilokseni huomasin monien minulle vuonna 2018 tutuiksi tulleiden työntekijöiden olevan edelleen töissä keskuksessa. Istumme alas johtavan sosiaalityöntekijän Jamilehin ja sosiaalityöntekijä Zohourin kanssa minulle hyvin tutuksi tulleeseen sosiaalityöntekijöiden ja opettajien työtilaan ensimmäisessä kerroksessa. Keskustelemme yleisesti koronasta ja sen vaikutuksista leirin elämään ja järjestön toimintaan. 

Tapaamistamme rytmittävät toistuvat sähkökatkokset. Katkokset ovat ilmiö, joka on hyvin tuttu kaikille Libanonissa asuville, kuten myös minulle. Välillä keskustelemme pimeässä, yhtäkkiä valtion toimittama sähkö käynnistyy hetkellisesti ja seuraavassa hetkessä olemme taas pimeässä huoneessa, kunnes työntekijä käy laittamassa generaattoria päälle. Libanonissa elävien todellisuuteen kuuluu sähkön säännöstely niin köyhissä kuin keskiluokkaisissakin talouksissa, sillä generaattorisähkön hinta on päätähuimaava, kun monet saavat kansallisen sähköyhtiön, Électricité Du Liban (EDL), tuottamaa sähköä yhdestä tunnista muutamaan tuntiin päivässä. Shatilassa EDL:n sähköä toimitetaan yksi tunti päivässä ja yksi yöllä. Tapaamiset asiakkaiden kanssa toteutetaan pääsääntöisesti etänä puhelimen välityksellä koronan leviämisen ehkäisemiseksi. Heikon internetverkon ja sähkönjakelun vuoksi sosiaalityöntekijät käyvät kotikäynneillä perheiden luona, jos heitä ei saada kiinni Whatsappin välityksellä.

Myös BAS siirtyi etätyöskentelyyn koronapandemiaan liittyvien rajoitusten astuttua voimaan keväällä 2020. Käytännössä opettajien, perheiden ja koululaisten on täytynyt opetella uuteen toimintamalliin lyhyellä varoitusajalla ja rajallisilla resursseilla. Jos suomalaisessa yhteiskunnassa etätyöskentely on vaikeuttanut ihmisten arkea, voi vain kuvitella, millaiset vaikutukset sillä on maassa, missä sähkönjakelu ei ole ympärivuorokautista eikä perheille ole taattu virallista tukijärjestelmää työttömyysetuuksineen ja hyvinvointipalveluineen.

BAS pyrkii tukemaan koulunkäyntiä

Etätyöskentely on ollut erityisen haastavaa haavoittuvassa asemassa oleville perheille, joilla ei ole kaikkia tarvittavia välineitä lasten etäopiskelun turvaamista varten tai taitoja ohjata lasta koulunkäynnissä. BAS on saanut lahjoituksia opiskeluvälineisiin ja tarjonnut niitä kaikista köyhimmille perheille lasten koulunkäynnin turvaamiseksi. Kaikille perheille ei ole mahdollista tarjota välineitä, sillä niiden hankinta on riippuvaista järjestöjen ja yksityisten henkilöiden lahjoituksista. BAS joutuu siis käyttämään harkintaa ja arvioimaan, että ketkä perheet ovat eniten tarvitsevia ja haastavimmassa taloudellisessa tilanteessa. 

Syksyllä 2021 lapset ovat päässeet taas keskukseen oppimaan. Jokainen ryhmä on jaettu kahteen pienempään ryhmään  koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kiertäessämme järjestön tiloja päiväkodin pienryhmässä on käynnissä oppitunti koronaviruksesta. Sosiaalityöntekijä Jamileh toteaa, että tärkeintä koronaviruksen leviämisen ehkäisyssä on asianmukaisen tiedon välittäminen lapsille ja heidän perheilleen. Leirillä ja palestiinalaisten keskuudessa yleisesti on otettu hyvin heikosti rokotteita, järjestön johtaja Kassem Aina toteaa. Koronatapaukset ovat  jälleen lähteneet nousuun syksyn aikana Libanonissa, kuten myös Shatilassa. 

Shatilassa asuvien palestiinalaispakolaisten arki on siis varsin haasteellista, mutta koronapandemialla ja talouden kaaoksella on vaikutuksia myös laajemmin ihmisten työllisyyteen, tulevaisuuden suunnitteluun ja mahdollisuuden hankkia elantoa. Tästä aiheesta lisää blogisarjan toisessa osassa, joka ilmestyy 14.12.2021.

Tämä teksti on ensimmäinen osa Globaali Sosiaalityö ry:n julkaisemasta kaksiosaisesta blogisarjasta, jonka on kirjoittanut sosiaalityöntekijä (YTM) Evelina Sironen. Evelina vieraili marraskuussa 2021 Shatilassa.

Turvallinen oppitunti Shatilassa. Kuva: Kassem Aina.

Globaali sosiaalityö ry:n MIELESSÄ SHATILA -kampanja on käynnissä. Keräämme varoja lahjoitettavaksi Shatilassa toimivan BAS-järjestön toiminnan jatkuvuuden tukemiseen. Lahjoita: Tilinumero: FI39 6601 0001 0306 59. Merkitse maksun viitteeksi 3560.
Kiitos!